SULJE
Omakuva 1930

1930-luvun alun lama teki taiteellisen toiminnan hankalaksi, ja nuorten taiteilijoiden mahdollisuudet osallistua näyttelyihin olivat erittäin hankalat. Omakuva vuodelta 1930 oli kuitenkin ensimmäinen Tove Janssonin julkiseen näyttelyyn osallistunut työ. Vuoden 1933 Humoristit-näyttelyssä esillä ollut hiilipiirros sulki tavallaan ympyrän Tove Janssonin kuvataiteilijan uralla, sillä se oli mukana myös hänen viimeisessä uusien teosten näyttelyssään v. 1975.

”Mä duunaan” toistui Toven päiväkirjamerkinnöissä jo hyvin nuorena. ”Duunaaminen” merkitsi tekemistä, puuhaamista, idean löytämistä, työstämistä: kaikkea tekemistä ohjasi parhaimmillaan halu – ja ilo. Tove oli vasta 14-vuotias, kun hänen ensimmäisiä kuvituksiaan julkaistiin lehdissä. Vuonna 1933, eli samana vuonna ensimmäiseen julkiseen näyttelyyn osallistumisen kanssa, julkaistiin myös hänen ensimmäinen kuvakirjansa. Suhde työhön oli kasvanut taiteilijakodissa hyvin intensiiviseksi ja itsestäänselväksi. ”Ainoastaan halu – toive, ilo – on rehellistä, eikä mikään minkä olen tehnyt pakosta ole koskaan tuottanut ympäristölleni iloa”, hän pohti huhtikuussa 1955.

Omakuvat, päiväkirjat ja kirjeet olivat Tovelle luonteva tapa kirjata ylös elämänsä vaiheita – hän ei koskaan itse kirjoittanut varsinaista omaelämäkertaa. Oman taiteilijaidentiteetin hakiessa muotoaan 1930- ja 40-luvuilla myös omakuvia syntyi tiuhaan tahtiin.

Tove Janssonin jo kuoltua, vuonna 2007, julkaistiin professori Boel Westinin elämäkerta Kuvat, sanat, elämä. Se valottaa ansiokkaasti Tove Janssonin elämää ja taiteilijanuraa hänen kirjeidensä, päiväkirjamerkintöjensä ja monipuolisen tuotantonsa kautta.