SULJE
Omakuva tussilla 1970-luku


Ohut tussiviiva luonnostelee tutut kasvot herkästi mutta varmasti. Muotokuva on pelkistetty, enää ei tarvita rekvisiittaa eikä edes värejä. Toven 1970-lukua leimasi kaipaus, jonka läsnäolon voi aistia myös luonnosmaisesta muotokuvasta.

Vuonna 1970 Tove jätti muumilaakson: ensimmäisestä muumikirjasta oli tuolloin kulunut 25 vuotta. Syksyllä 1970 ilmestyi Muumilaakson marraskuu, kaipuun sävyttämä muumikirja ilman muumipeikkoja. Teoksen Homssu Tuhto on Toven alter ego, joka koettaa kertomuksellaan taikoa Muumilaakson jättäneen muumiperheen takaisin esiin. Tuhto yrittää saada vanhasta kertomuksestaan uudestaan kiinni, epäonnistuu – mutta löytää lopulta mahdollisuuden uuteen tarinaan. Identiteettikriisiä kuvaava muumikirja valmistui Hamin kuoltua kesällä 1970. Suuri ikävä oli vallannut Toven: ”Kuljen kuin suuressa epätodellisuudessa, rauhallisessa mutta vieraassa”, hän kirjoitti ystävälleen Atokselle pian äidin kuoleman jälkeen. Toven ja Tuulikin kesä kului totuttuun tapaan Klovharun saarella, mutta Hamin läsnäolo puuttui, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen. Saarella Tove keskittyi Muumilaakson marraskuun kuvittamiseen ja työskenteli lähes tauotta: piirtäminen loi läheisyyttä menetettyyn äitiin.

Kaipauksesta huolimatta elämän oli jatkuttava. Kesällä 1971 Tove ja Tuulikki hioivat suunnitelmiaan maailmanympärimatkasta, pitkäaikaisesta unelmasta, joka toteutuikin lokakuusta 1971 alkaen. Matkalla tärkeintä oli vapauden tunne. Yksi tärkeä vapauden ilmentymä oli myös vapaus tehdä työtä omassa rauhassaan, ilman julkisuuden paineita ja ihmisten vaativia yhteydenottoja. Matkan aikana Tove kirjoitti proosaa, ja 1970-luvusta sukeutui hänelle novellien ja romaanien aikakausi. Tove irtautui yhä selkeämmin ’muumien äidin’ ja ’lastenkirjailijan’ rooleista, ja oli ennen kaikkea tuottelias kirjailija. 1970-luvun alussa hän kirjoitti ripeään tahtiin: novellikokoelma Kuuntelija julkaistiin 1971, Kesäkirja 1972, romaani Aurinkokaupunki 1974. Myös TV-draamojen ja radiokuunnelmien käsikirjoituksia syntyi tiuhaan.

Muumit kulkivat elämässä mukana kuitenkin: vuonna 1974 Tove kirjoitti libreton Muumioopperaan. 1970-luvulla hän kirjoitti myös lisää muumilauluja ja muumimaailma vietiin kolmiulotteiseen muotoon rakennettuna museoihin. Puolassa ja Ruotsissa tehtiin muuminukketeatteria televisiolle. Ihmiset rakastivat muumeja, ja niiden ympärille syntynyt bisnes vaati Tovelta valtavasti energiaa ja kirjeenvaihtoa. ”Työkirjeenvaihto on kammottavaa”, hän huokasikin 1970-luvun puolivälissä.