SULJE
Erakko 1935

Myös maalaus Erakko vuodelta 1935 on kuva Tovesta. Erakkouteen liittyy sopeutumattomutta ja erillisyyttä – mutta erillisyys ei merkitse ahdistusta, vaan näkijän roolia, vapautta itsenäisiin näkemyksiin. Maalauksen erakko katselee muiden ihmisten yhteisyyttä ja riemua kiinnostuneena. Muita tarkkailevan erakon asennossa on innostuneisuutta, syventymistä ja intensiivisyyttä, jota Toven myöhemmät pohdinnat taiteen olemuksesta kuvaavat hyvin: ”Sitä yrittää ilmaista itseään, omia oivalluksiaan, laatia synteesin, selittää, vapauttaa. Jokainen nature morte, jokainen maisema, jokainen maalaus on omakuva!”

Aiemmista suunnitelmista poiketen Tove ei pyrkinytkään Taideakatemiaan, vaan palasi perheensä luokse Lallukan taiteilijakotiin toukokuussa 1933. Opinnot jatkuivat Ateneumissa (Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa) maalariluokalla. Toven oli edelleen vaikeaa sopeutua valmiisiin muotteihin: hän keskeytti opinnot monta kertaa, samalla suurin osa muista naisoppilaista jäi luokalta pois kokonaan.

Toven oma taidenäkemys ei sopinut yhteen pääopettaja William Lönnbergin johtamien koulun ihanteiden kanssa. Jo entuudestaan tutut vaikeudet sopeutua kouluun sekä muiden määräämiin oppeihin ja määrittelyihin nousivat myös Ateneumin aikana vahvasti esiin. Tove oli aina lapsuudesta saakka saanut kokea itsensä ennen kaikkea piirtäjänä ja taiteilijana. Ateneumin maalausluokalla sukupuoleen perustuva, rajoittava määrittely tuli kuitenkin hyvin konkreettisesti esiin. Syksyllä 1935 lukuisat muut naisopiskelijat olivat jo karsiutuneet maalariluokalta, ja jäljellä olivat enää vain Tove ja Eva Cederström sekä kuusi nuorta miestä. Maalariluokan joulukuun näyttely osoitti Tovelle naistaiteilijan uraa uhkaavan lasikaton: ”Minun tauluni olivat ihan alhaalla, tiedän kyllä ettei se kuvaa taiteellista tasoani. Tiedän että osaan, vaikka taito on vielä sydämessä eikä mielessä. Minun on päästävä pois Ateneumista, siitä ei ole apua”, hän kirjoitti 13.12.1935.

Tove ja opiskelijatoverit nousivat kapinaan johtajaopettaja Lönnbergiä vastaan, jättivät koulun ja perustivat oman taiteilijakollektiivin tammikuussa 1936. Toven kapinan taustalla väikkyi Faffanin nuoruusaikojen vapaudenjanoinen taideihanne ja tämän ystävän, kuvanveistäjä Felix Nylundin tokaisu syyskuussa 1935: ”Hitto vieköön tyttö, ei kouluja pidä käydä jos on lahjoja!”

Vuonna 1935 syttyi myös rakkaus Toven ja taiteilija Sam Vannin välille: Sam Vanni oli Tovelle opettaja, mentori ja eräänlainen esikuvakin. Sam Vanni maalasi myös muotokuvan Tovesta. ”Kun alkaa olla hämärää, Samuel laittaa siveltimensä syrjään ja ilolla, joka tekee kipeää, katselen hänen tauluaan ja sanon itselleni, ettei se voisi olla niin kaunis ellei hän rakastaisi minua”, Tove kirjoitti. Samoihin aikoihin Tove piirsi vastavuoroisesti Sam Vannista erinomaisen muotokuvan (hiilipiirros Samuel vuodelta 1939). Suhde Sam Vannin ja Toven välillä oli rakkauden ja taiteen liitto, josta Tove ei kuitenkaan tahtonut kertoa vanhemmilleen. Suhteen paljastuminen olikin heille järkytys.

15.5.1937 Tove saattoi kuitenkin kirjoittaa päiväkirjaansa: ”Ateneum käyty loppuun.”
Ateneumin aikana Toven ura piirtäjänä, kuvittajana ja taidemaalarina alkoi vakiintua. Hän pääsi taiteilijayhdistyksiin, Piirtäjäyhdistykseen vuonna 1935 ja Taiteilijaseuraan vuonna 1937. Vuoden 1939 Nuorten näyttelyyn hän osallistui peräti kymmenellä teoksella ja sai hyvät arvostelut.