SULJE
Omakuva turkislakissa 1941

Tove rakasti turkiksia ja ompeli itselleen jo nuorena mm. erikoiset turkishousut, joissa viihtyi läpi pitkän kuuman kesän 1929. Tämä teos turkislakkeineen rinnastuu kuitenkin ennen kaikkea Rembrandtin omakuvaan vuodelta 1640. Niin omakuvan ryhti, vartalo, ilme, katse kuin perspektiivikin henkivät Rembrandtin vaikutusta. Myös maalauksen taustalle kuvatut omat teokset rinnastavat nuoren taiteilijan renessanssimestareihin: nuori naistaiteilija ottaa mittaa suhteestaan taidehistorian suurmiehiin ja määrittelee rohkeasti itse oman paikkansa taidekentällä. Rembrandtin omakuva oli kunnianosoitus Tizianille, Toven omakuva on puolestaan kunnianosoitus Rembrandtille. Tinkimätön teos kertoo, kuinka korkealle Tove asetti omat tavoitteensa taiteilijana, kuinka hän näki itsensä ennen kaikkea taidemaalarina.

Omakuva turkislakissa oli oman ammatillisen suhteen määrittelyä miesten hallitsemaan taidekenttään. Lokakuussa 1941 Tove kirjoitti Evalle myös henkilökohtaisesta suhtautumisestaan miehiin: ” – minulla ei ole varaa eikä aikaa avioitua heistä kenenkään kanssa! En ehdi ihailla ja lohduttaa. Kyllähän minä säälin heitä, kyllähän minä pidän heistä mutta en halua omistaa elämääni esitykselle jonka läpi olen nähnyt. – Miesten sota! Näen miten työni käy, jos menen naimisiin. Sillä siitä ei pääse mihinkään, että minullakin on kaikki nuo naisten taipumukset lohduttaa, ihailla, alistua, luopua itsestäni. Minusta tulisi joko huono maalari tai huono vaimo. Enkä halua synnyttää lapsia, jotka tapetaan jossakin tulevassa sodassa!”

Tärkeintä oli olla vapaa taiteilija ja elää omilla ehdoillaan.