SULJE
Ilvesboa 1942

Maalaus Ilvesboa ilmentää Toven uutta omanarvontuntoa. ”Minä näytän kissalta keltaisessa turkiksessani, kylmine vinoine silmineni ja uudessa nutturakampauksessa”, Tove kuvaili maalaustaan. Eläimelliset piirteet, kissan silmät ja ilvesturkis kaulalla korostavat taiteilijan voimaa ja itsenäisyyttä. Puvuntakkimainen jakku raitakuoseineen pilkottaa turkiksen alla muistuttaen taiteilija-Toven täysivaltaisuudesta myös mieskollegoidensa rinnalla. Teosta pidetään Toven itsenäistymisen kuvana, jonka kautta hän uskalsi avoimesti sanoa ’Ei’ vanhoille vaatimuksille ja lapsuudenkodin toimeentulohuolien kirvoittamista syyllisyydentunteista. Teoksen syntyaikoihin myös lääkäri Rafael Gordin oli kannustanut Tovea irrottautumaan Lallukan ateljeen taideihanteista ja perinteistä.

Ammatillisen itsenäistymisen merkkinä avautui Tove Janssonin ensimmäinen yksityisnäyttely 3.10.1943 Leonard Bäxbackan, ”Bäxiksen” galleriassa. ”Päätös omasta näyttelystä on suunnilleen yhtä tärkeä kuin jos olisin päättänyt mennä naimisiin!”, kirjoitti Tove keväällä 1943 sovittuaan näyttelystä galleristi Bäxbackan kanssa.

Myös tärkeä muutto Ullanlinnankadun torniateljeehen toteutui vuonna 1944. Siitä lähtien Ullanlinnankadun ateljeesta muodostui Tove Janssonin taiteen syntymäkoti koko hänen pitkän elämänsä ajaksi.

1940-luvun puolivälissä Toven ja filosofi Atos Wirtasen välille syttyi useita vuosia kestänyt kiinteä suhde. Leimahteleva, energinen ja positiivinen Atos jakoi Toven käsityksen työn luonteesta, mutta rakkauden olemus ja luonne eivät avautuneet heille samalla tavoin. Avioliitosta ja lapsistakin puhuttiin useita kertoja, mutta Tove piti kiinni valinnoistaan: ”Yhden asian tämä sota on ainakin opettanut minulle. Ei koskaan poikia. Ei koskaan sotilaita. Ehkä siitä on tullut päähänpinttymä – mutta olen nähnyt liikaa uskaltaakseni”, hän kirjoitti Evalle.

Seurustellessaan Atoksen kanssa Tove kirjoitti myös varhaiset muumikirjansa ja piirsi ensimmäiset muumisarjakuvansa.