Tove Janssonin kymmenennessä sarjakuvassa, Viidakkoelämää, lämpöaalto uhkaa aiheuttaa Muumilaaksossa katastrofin. Pikku Myy löytää merestä laatikollisen eksoottisia siemeniä, jotka Muumimamma Muumipeikon pyynnöstä istuttaa kotipuutarhaan. Seuraa kasvuräjähdys ja Muumilaakso muuttuu viidakoksi. Iki-ilkimys Haisuli sekoittaa vielä tilannetta päästämällä kaikki eläintarhan asukit vapaaksi. Muumipappa ottaa tilanteesta ilon irti: hellehattu päässään hän alkaa lukea Tarzan-kirjaa. Pian Muumipeikkokin innostuu leikkimään Tarzania. 

Tarzan oli Tove Janssonin oman lapsuuden lempisankari, jota hän on muistellut esseessään Verraton Tarzan: ”Vasta kun löysin Tarzanin, apinain pojan, seikkailu työntyi suoraan ulos kirjasta ja valloitti minut vastustamattomasti ja dramaattisesti…kaikista rakkaista kirjoista huolimatta, ihailtavista ja merkityksellisistä, luulen, että Tarzan oli kaikkein tärkein siksi, että hän lahjoitti minulle oman aarniometsän ja ensimmäistä kertaa juovuttavan tunteen uskaltamisesta ja vahvempana olemisesta.”

Paikalle Muumilaakson uuteen viidakkoon saapuvat myös botanisti- ja eläintieteilijähemulit, jotka riitautuvat tosikkohemulimaiseen tapaan. 

Viidakkoelämää-seikkailusta löytyy hauskoja pikku viittauksia todellisuuteen. Tarinan lopussa Niiskuneiti lahjoittaa Muumipeikolle marakatin. Oikeassa elämässä Tove Janssonin isällä, Viktor “Faffan” Janssonilla oli heidän Lallukan taiteilijakodissaan marakatti nimeltään Poppolino.

Eläintarhanhoitaja väittää muumeja virtahevoiksi ja yrittää teljetä heidät väkisin eläintarhaan, kunnes eläintieteilijähemuli saa tiedemiehenä hänet vakuuttuneeksi siitä, että muumit eivät ole virtahepoja. Vuonna 1955 Whipsnaden eläintarhassa Englannissa syntyi virtahepo, joka oltaisiin haluttu nimetä Muumipeikoksi. Siitä ei tullut mitään, sillä virtahepo ehti valitettavasti kuolla. Puoli vuotta myöhemmin Lontoon eläintarhaan odotettiin syksyllä 1955 virtahepovauvaa, joka oltaisiin myös haluttu nimetä Moomintrolliksi (Muumipeikko englanniksi), mutta emo sai keskenmenon ja poikanen ei syntynytkään. 

Viidakkoelämää-sarjakuvasta on myös kiinnostavaa katsoa sitä eroa, joka syntyy, kun Tove Jansson tekee tarinaan varjot rasterikalvojen ja pienten viivojen avulla. 

Suomenkielinen #10 Viidakkoelämää on osa Muumit. Sarjakuvaklassikot 3 -kokoelmateosta.

Alkuperäinen englanninkielinen sarjakuva, Moomin Valley Turns Jungle, ilmestyi vuonna 1956. Sarjakuvan nimi ruotsiksi on Vi bor i en djungel.