Per Olov Jansson

01

Pellingin kesien perintö – rakkaus mereen

Janssonin perheen keskimmäinen lapsi, Per Olov, tutustui Pellingin rantakallioihin ja mereen jo varhaisessa iässä, sillä Janssonit alkoivat viettää kesiään Porvoon Pellingin saaristossa Per Olovin ollessa vain vuoden ikäinen. Näistä lapsuuden kesistä muodostui merkityksellisiä ja niillä oli pysyvä vaikutus kaikkiin Janssonin perheen lapsiin, vaikka sitä ei tuolloin osattukaan aavistaa.

”Veljeni Per Olov viihtyy parhaiten vedenpinnan alla, veljeni Lasse veden päällä ja itse tykkään katsoa merta maalta käsin,” Tove Jansson luonnehti sisarusten merisuhdetta radio-ohjelmassa, jonka hän teki yhdessä veljiensä kanssa 1960-luvun alussa Yleisradion ruotsinkieliselle radiokanavalle. Luonnon merkitys sekä Toven että Per Olovin uralle oli valtava.

Kirjassaan Valolla piirtäjä (2006) Tovea kuusi vuotta nuorempi Per Olov kuvaa kuinka Toven unelmat toteutuivat hänen mökillään saaressa Per Olovin omien unelmien keskittyessä itse mereen; kalastukseen, purjehdukseen, sukeltamiseen. Ollessaan vasta 18-vuotias, Per Olov lähti purjehdusretkelle äitinsä veljen, Harald Hammarstenin, mukana. Useita kuukausia kestänyt purjehdus, johon kuului muun muassa kiipeilyä Norjan vuoristossa, oli oiva esimerkki Hammarstenien ja Janssonien seikkailunhalusta.

”Mitä Toveen tuli, en ollut lainkaan kateellinen siitä, että hän oli parempi piirtämään ja kirjoittamaan ja että hänellä oli vilkkaampi mielikuvitus, mutta se minua raivostutti, että hän ui minua paremmin,” Per Olov muistelee kirjassa Toven matkassa – Muistoja Tove Janssonista (2002). Aikuisena Per Olov kuitenkin liimasi sisarelleen neopreenista märkäpuvun, jotta Tove voisi uida meressä myös sen kylmettyä.

18-vuotias Per Olov Jansson enonsa kanssa useiden kuukausien purjehdusretkellä.

Eno Harald Hammarsten piti tarkkaa lokikirjaa purjehdusmatkoista ja sen lisäksi Per Olov kirjoitti omaa henkilökohtaista päiväkirjaansa. Sittemmin päiväkirja on julkaistu omakustanteisena kirjana, Med Thalatta till Nordkap, jossa mukana on Toven piirtämä ex libris.

Janssonin perheen keskimmäinen lapsi, Per Olov, tutustui Pellingin rantakallioihin ja mereen jo varhaisessa iässä, sillä Janssonit alkoivat viettää kesiään Porvoon Pellingin saaristossa Per Olovin ollessa vain vuoden ikäinen. Näistä lapsuuden kesistä muodostui merkityksellisiä ja niillä oli pysyvä vaikutus kaikkiin Janssonin perheen lapsiin, vaikka sitä ei tuolloin osattukaan aavistaa.

”Veljeni Per Olov viihtyy parhaiten vedenpinnan alla, veljeni Lasse veden päällä ja itse tykkään katsoa merta maalta käsin,” Tove Jansson luonnehti sisarusten merisuhdetta radio-ohjelmassa, jonka hän teki yhdessä veljiensä kanssa 1960-luvun alussa Yleisradion ruotsinkieliselle radiokanavalle. Luonnon merkitys sekä Toven että Per Olovin uralle oli valtava.

Kirjassaan Valolla piirtäjä (2006) Tovea kuusi vuotta nuorempi Per Olov kuvaa kuinka Toven unelmat toteutuivat hänen mökillään saaressa Per Olovin omien unelmien keskittyessä itse mereen; kalastukseen, purjehdukseen, sukeltamiseen. Ollessaan vasta 18-vuotias, Per Olov lähti purjehdusretkelle äitinsä veljen, Harald Hammarstenin, mukana. Useita kuukausia kestänyt purjehdus, johon kuului muun muassa kiipeilyä Norjan vuoristossa, oli oiva esimerkki Hammarstenien ja Janssonien seikkailunhalusta.

”Mitä Toveen tuli, en ollut lainkaan kateellinen siitä, että hän oli parempi piirtämään ja kirjoittamaan ja että hänellä oli vilkkaampi mielikuvitus, mutta se minua raivostutti, että hän ui minua paremmin,” Per Olov muistelee kirjassa Toven matkassa – Muistoja Tove Janssonista (2002). Aikuisena Per Olov kuitenkin liimasi sisarelleen neopreenista märkäpuvun, jotta Tove voisi uida meressä myös sen kylmettyä.

02

Varjoissa ja valossa: Sodan, perheen ja taiteellisuuden risteyksessä

Per Olov Jansson syntyi taiteilijaperheeseen, jossa luovuus ja tarinankerronta olivat keskeinen osa arkea. Hän kasvoi luovassa ympäristössä ja etsi omaa ääntään taiteen keskellä, perheen odotusten luodessa omat haasteensa.

Per Olov ”Prolle” Jansson (1920-2019) syntyi Helsingissä taidegraafikko Signe ”Ham” Hammarsten Janssonin ja kuvanveistäjä Viktor ”Faffan” Janssonin perheen toisena lapsena huhtikuussa 1920. Perhe täydentyi vielä toisella pojalla kuusi vuotta myöhemmin kun pikkuveli Lars ”Lasse” Jansson syntyi.

Janssonien perheessä tarinoiden kertominen oli keskeinen osa elämää, ja se oli merkityksellistä myös Per Oloville. Perheen lapset kasvoivat luovassa ympäristössä taiteilijavanhempiensa ateljeekodissa, jossa he tukivat toisiaan monin tavoin. Per Olov koki kuitenkin valtavaa painetta luoda taidetta, sillä häntä ympäröivät niin vanhempien kuin sisarustenkin saavutukset: sisar Tove myi ensimmäisen piirroksensa jo 14-vuotiaana, ja pikkuveli Lars kirjoitti ensimmäisen kirjansa lähes saman ikäisenä. Näissä olosuhteissa myös Per Olovilta odotettiin taiteellista ja kirjallista tuottamista.

Koko perheen suureksi kauhuksi, Helsingin Yliopistossa filologian ja psykologian opintoja suorittanut Per Olov joutui rintamalle jatkosotaan. Sota-aikana hän löysi taiteellisen intohimonsa valokuvaamisesta, johon oli saanut inspiraation purjehdusretkellään taidokkaana valokuvaajanakin toimineen Harald-enon jalanjäljissä. Rintamalta selvittyään Per Olov loi pääasiallisen ammattinsa teollisuus- ja mainoskuvaajana vaikka hänen vuonna 1938 ostama kamera siirtyikin sodan lopulla venäläiseen omistukseen Per Olovin haavoittuessa ja repun kadotessa.

”4 hälytystä tänään ennen aamiaista. Nyt on tosi kyseessä ja uutiset pelottavat. Prollella on kovat paikat. Äiti on väsynyt ja apea.”

Tove Jansson ystävälleen Eva Konikoffille Amerikkaan 27.6.1941.

Per Olov tapasi tulevan vaimonsa Saga Jonssonin vuonna 1943. Hufvudstadbladetissa julkaistiin runomuotoinen ilmoitus, jolla etsittiin kirjeystäviä rintamaupseereista ja Per Olovin vastauksen perusteella Saga ja Per Olov sopivat yhteen. Kirjeenvaihdosta edettiin loppuelämän kestäneeseen liittoon parin avioituessa 1945. Perheeseen syntyi lapset Peter (1946-) ja Ingegerd (1948-) ja lisäksi perheeseen kuului kasvattitytär Maija Anneli ”Misan”. Vaimo Saga oli aktiivinen Pelastakaa Lapset Ry:n toimija ja perheessä hoidettiin vuosien saatossa liki 80:tä adoptiota odottavaa lasta ennen adoptiotaan. Joskus lapsia oli hoidossa jopa kolme samanaikaisesti, ja perheen omista lapsista oli paljon apua pienten vaipanvaihdossa ja hoitamisessa.

Toven ja Muumien valloittaessa maailmaa, Per Olov keskittyi perheeseensä. Vaimo Saga, lapset, sekä myöhemmin lastenlapset ja lastenlastenlapset muodostuivat Per Oloville omaa taiteellista uraa ja menestystä tärkeämmiksi, vaikka Per Olov myönsikin kuvanneensa lapsiaan usein nimenomaan kilpailukuviinsa perhe-elämän dokumentoinnin sijaan.

Kun minusta tuli isä, muistin, mitä olin eniten ihaillut omissa vanhemmissani, en niinkään ammatillisia taitoja tai menestystä, vaan hetkiä, jolloin he osoittivat yllättävää rohkeutta, tekivät järjettömiä asioita – ja aivan yksinkertaisia, luonnonläheisiä taitoja: kykyä suunnistaa metsässä, fileoida turska muutamassa sekunnissa, uida, hiihtää, ampua. Juuri sellainen minäkin halusin olla omille lapsilleni.

Per Olov Jansson, Minnen från Edisviken.

Tove ja Per Olov Janssonia erotti kuuden vuoden ikäero.

Myös Larsia ja Per Olovia erotti kuuden vuoden ikäero.

Per Olov Jansson syntyi taiteilijaperheeseen, jossa luovuus ja tarinankerronta olivat keskeinen osa arkea. Hän kasvoi luovassa ympäristössä ja etsi omaa ääntään taiteen keskellä, perheen odotusten luodessa omat haasteensa.

Per Olov ”Prolle” Jansson (1920-2019) syntyi Helsingissä taidegraafikko Signe ”Ham” Hammarsten Janssonin ja kuvanveistäjä Viktor ”Faffan” Janssonin perheen toisena lapsena huhtikuussa 1920. Perhe täydentyi vielä toisella pojalla kuusi vuotta myöhemmin kun pikkuveli Lars ”Lasse” Jansson syntyi.

Janssonien perheessä tarinoiden kertominen oli keskeinen osa elämää, ja se oli merkityksellistä myös Per Oloville. Perheen lapset kasvoivat luovassa ympäristössä taiteilijavanhempiensa ateljeekodissa, jossa he tukivat toisiaan monin tavoin. Per Olov koki kuitenkin valtavaa painetta luoda taidetta, sillä häntä ympäröivät niin vanhempien kuin sisarustenkin saavutukset: sisar Tove myi ensimmäisen piirroksensa jo 14-vuotiaana, ja pikkuveli Lars kirjoitti ensimmäisen kirjansa lähes saman ikäisenä. Näissä olosuhteissa myös Per Olovilta odotettiin taiteellista ja kirjallista tuottamista.

Koko perheen suureksi kauhuksi, Helsingin Yliopistossa filologian ja psykologian opintoja suorittanut Per Olov joutui rintamalle jatkosotaan. Sota-aikana hän löysi taiteellisen intohimonsa valokuvaamisesta, johon oli saanut inspiraation purjehdusretkellään taidokkaana valokuvaajanakin toimineen Harald-enon jalanjäljissä. Rintamalta selvittyään Per Olov loi pääasiallisen ammattinsa teollisuus- ja mainoskuvaajana vaikka hänen vuonna 1938 ostama kamera siirtyikin sodan lopulla venäläiseen omistukseen Per Olovin haavoittuessa ja repun kadotessa.

”4 hälytystä tänään ennen aamiaista. Nyt on tosi kyseessä ja uutiset pelottavat. Prollella on kovat paikat. Äiti on väsynyt ja apea.”

Tove Jansson ystävälleen Eva Konikoffille Amerikkaan 27.6.1941.

Per Olov tapasi tulevan vaimonsa Saga Jonssonin vuonna 1943. Hufvudstadbladetissa julkaistiin runomuotoinen ilmoitus, jolla etsittiin kirjeystäviä rintamaupseereista ja Per Olovin vastauksen perusteella Saga ja Per Olov sopivat yhteen. Kirjeenvaihdosta edettiin loppuelämän kestäneeseen liittoon parin avioituessa 1945. Perheeseen syntyi lapset Peter (1946-) ja Ingegerd (1948-) ja lisäksi perheeseen kuului kasvattitytär Maija Anneli ”Misan”. Vaimo Saga oli aktiivinen Pelastakaa Lapset Ry:n toimija ja perheessä hoidettiin vuosien saatossa liki 80:tä adoptiota odottavaa lasta ennen adoptiotaan. Joskus lapsia oli hoidossa jopa kolme samanaikaisesti, ja perheen omista lapsista oli paljon apua pienten vaipanvaihdossa ja hoitamisessa.

Toven ja Muumien valloittaessa maailmaa, Per Olov keskittyi perheeseensä. Vaimo Saga, lapset, sekä myöhemmin lastenlapset ja lastenlastenlapset muodostuivat Per Oloville omaa taiteellista uraa ja menestystä tärkeämmiksi, vaikka Per Olov myönsikin kuvanneensa lapsiaan usein nimenomaan kilpailukuviinsa perhe-elämän dokumentoinnin sijaan.

Kun minusta tuli isä, muistin, mitä olin eniten ihaillut omissa vanhemmissani, en niinkään ammatillisia taitoja tai menestystä, vaan hetkiä, jolloin he osoittivat yllättävää rohkeutta, tekivät järjettömiä asioita – ja aivan yksinkertaisia, luonnonläheisiä taitoja: kykyä suunnistaa metsässä, fileoida turska muutamassa sekunnissa, uida, hiihtää, ampua. Juuri sellainen minäkin halusin olla omille lapsilleni.

Per Olov Jansson, Minnen från Edisviken.

03

Sydämeltään valokuvataiteilija ja kullankaivaja

Per Olov Jansson tunnettiin valokuvaajana, jonka kameraan tallentuivat perheenjäsenet ja tunnettu sisar, mutta jonka erityinen kiinnostus suuntautui meren, metsien ja saariston ikuistamiseen. Vuosien varrella Per Olovin intohimo laajeni sukeltamiseen ja kullankaivuuseen, mutta aina uudelleen hän palasi kuviensa äärelle, joissa huolellinen suunnittelu ja luonnon kauneus kohtasivat.

Valokuvauksen harrastajana Per Olov Jansson löysi läheisimmän yhteyden maisemiin – mereen, saaristoon ja metsään. Harrastusmuotoisen taide- ja luontovalokuvauksen ohessa Per Olov dokumentoi kuviinsa perhettään, mutta myös sisartaan Tovea sekä hänen teoksiaan ja ateljeetansa. Per Olov myös otti kaikki valokuvat sisarensa Outo vieras Muumitalossa -kirjaan. Kaikissa eri valokuvissaan Per Olov tunnettiin kuvan huolellisesta suunnittelusta ja sommittelusta.

1950-luvulla Per Olov teki yhdessä veljensä Lassen kanssa kaupallista ilmavalokuvausta Aerofoto-yhtiössä. Kirjassaan Valolla piirtäjä, Per Olov kuvailee ilmakuvaamisen vaikeutta 50-luvun kameroilla ilman zoom-toimintoa. Kilpailun lisäännyttyä kannattavuus laski ja yritys lopetettiin vuonna 1956. Veli Lasse alkoi olla yhä enemmän mukana Toven muumisarjakuvien tuotannossa, ja Per Olov taas oli löytänyt uuden kiinnostavan harrastuksen kesäviikonloppujensa ratoksi.

Vastapainoksi sodanjälkeiselle työuralleen Jansson uppoutui sukellusharrastukseen ja nimettiin sittemmin Sukeltajaliiton kunniajäseneksi numero 1. Per Olov kehitti etenkin sukellussuunnistusta ja siirtyi myöhemmin myös vedenalaiseen kullankaivuuseen. Koko perheelleen sukelluspuvut valmistaneen Per Olovin rakkaus seikkailuihin pääsi nyt ilmentymään uudessa muodossa.

Per Olovin poika Peter innostui myös sukeltamisesta ja toimi isänsä uskollisena sukellusseuralaisena 30 vuoden ajan. Kaksikko etsi hylkyjä ja Per Olov pyrki kuvaamaan sukeltamista niissä, vaikka Suomenlahden samea vesi koitui ongelmaksi jo tuolloin. Vuonna 1969 isä ja poika palkittiin Sukeltajaliiton tunnustuksella ”Vuoden sukeltaja”. Palkinto annettiin ensimmäistä kertaa kahdelle sukeltajalle, korostaen kaksikon tapaa sukeltaa aina yhdessä, mikä on erittäin tärkeää kommunikoinnin ja sukellusturvallisuuden kannalta.

Sukellusosaamisesta ja olemassa olevista varusteista oli hyötyä veli Lassenkin innostuttua sukeltamisesta kullankaivuun myötä. Sukelluksen tuominen kullankaivuuseen oli alkujaan juuri Per Olovin ajatus hänen luettua siitä amerikkalaisesta sukelluslehdestä. Tavanomaisen kullanhuuhdonnan Per Olov vei Lassen ja Peterin kanssa uudelle tasolle heidän aloittaessaan kullan sukeltamisen ja imuroinnin 1950- ja 1960-lukujen taitteessa Suomen Lapissa Per Olovin itse rakentamalla imurilla.

Vasta 80-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi Per Olov järjesti ensimmäisen näyttelynsä, lapsuudenperheensä muiden jäsenten jalanjäljissä. Ennen ensimmäistä valokuvanäyttelyään hän oli jo ehtinyt saada mainetta menestyksestään useissa suurissa valokuvauskilpailuissa. Per Olov Jansson valitsi vuoden 2000 valokuvanäyttelyynsä vuodesta 1943 eteenpäin ottamiaan kuvia rakkaasta Pellingistä. Huolellista etukäteissuunnittelua arvostaneena hän myös palasi lapsuudesta saakka tutuksi tulleisiin maisemiin ottamaan vielä lisää luontokuvia, joista huokuisi aiempaa tarkemmin luonnon monimuotoisuuden, yksityiskohtien ja värien kirjo.

Kuvatessaan sisartaan, Per Olov näki Toven käsissä itsevarmuutta, mutta kasvoissa ja vartalossa aina hienoista jännittyneisyyttä. Hän koki, ettei koskaan onnistunut ottamaan kuvaa, jossa Tove olisi täysin rento ja suojaton.

Per Olov perheineen olohuoneessaan. Päällä heillä on Per Olovin perheelleen valmistamat sukelluspuvut.

Per Olovin on kerrottu auliisti jakaneen neuvoja kaikille kullan sukeltamisesta kiinnostuneille ja pitäneen tarkkaa luetteloa paikoista, joista kultaa oli saatu imuroitua. Kuvassa veli Lars Per Olovin kuvaamana.

Per Olov Jansson tunnettiin valokuvaajana, jonka kameraan tallentuivat perheenjäsenet ja tunnettu sisar, mutta jonka erityinen kiinnostus suuntautui meren, metsien ja saariston ikuistamiseen. Vuosien varrella Per Olovin intohimo laajeni sukeltamiseen ja kullankaivuuseen, mutta aina uudelleen hän palasi kuviensa äärelle, joissa huolellinen suunnittelu ja luonnon kauneus kohtasivat.

Valokuvauksen harrastajana Per Olov Jansson löysi läheisimmän yhteyden maisemiin – mereen, saaristoon ja metsään. Harrastusmuotoisen taide- ja luontovalokuvauksen ohessa Per Olov dokumentoi kuviinsa perhettään, mutta myös sisartaan Tovea sekä hänen teoksiaan ja ateljeetansa. Per Olov myös otti kaikki valokuvat sisarensa Outo vieras Muumitalossa -kirjaan. Kaikissa eri valokuvissaan Per Olov tunnettiin kuvan huolellisesta suunnittelusta ja sommittelusta.

1950-luvulla Per Olov teki yhdessä veljensä Lassen kanssa kaupallista ilmavalokuvausta Aerofoto-yhtiössä. Kirjassaan Valolla piirtäjä, Per Olov kuvailee ilmakuvaamisen vaikeutta 50-luvun kameroilla ilman zoom-toimintoa. Kilpailun lisäännyttyä kannattavuus laski ja yritys lopetettiin vuonna 1956. Veli Lasse alkoi olla yhä enemmän mukana Toven muumisarjakuvien tuotannossa, ja Per Olov taas oli löytänyt uuden kiinnostavan harrastuksen kesäviikonloppujensa ratoksi.

Vastapainoksi sodanjälkeiselle työuralleen Jansson uppoutui sukellusharrastukseen ja nimettiin sittemmin Sukeltajaliiton kunniajäseneksi numero 1. Per Olov kehitti etenkin sukellussuunnistusta ja siirtyi myöhemmin myös vedenalaiseen kullankaivuuseen. Koko perheelleen sukelluspuvut valmistaneen Per Olovin rakkaus seikkailuihin pääsi nyt ilmentymään uudessa muodossa.

Per Olovin poika Peter innostui myös sukeltamisesta ja toimi isänsä uskollisena sukellusseuralaisena 30 vuoden ajan. Kaksikko etsi hylkyjä ja Per Olov pyrki kuvaamaan sukeltamista niissä, vaikka Suomenlahden samea vesi koitui ongelmaksi jo tuolloin. Vuonna 1969 isä ja poika palkittiin Sukeltajaliiton tunnustuksella ”Vuoden sukeltaja”. Palkinto annettiin ensimmäistä kertaa kahdelle sukeltajalle, korostaen kaksikon tapaa sukeltaa aina yhdessä, mikä on erittäin tärkeää kommunikoinnin ja sukellusturvallisuuden kannalta.

Sukellusosaamisesta ja olemassa olevista varusteista oli hyötyä veli Lassenkin innostuttua sukeltamisesta kullankaivuun myötä. Sukelluksen tuominen kullankaivuuseen oli alkujaan juuri Per Olovin ajatus hänen luettua siitä amerikkalaisesta sukelluslehdestä. Tavanomaisen kullanhuuhdonnan Per Olov vei Lassen ja Peterin kanssa uudelle tasolle heidän aloittaessaan kullan sukeltamisen ja imuroinnin 1950- ja 1960-lukujen taitteessa Suomen Lapissa Per Olovin itse rakentamalla imurilla.

Vasta 80-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi Per Olov järjesti ensimmäisen näyttelynsä, lapsuudenperheensä muiden jäsenten jalanjäljissä. Ennen ensimmäistä valokuvanäyttelyään hän oli jo ehtinyt saada mainetta menestyksestään useissa suurissa valokuvauskilpailuissa. Per Olov Jansson valitsi vuoden 2000 valokuvanäyttelyynsä vuodesta 1943 eteenpäin ottamiaan kuvia rakkaasta Pellingistä. Huolellista etukäteissuunnittelua arvostaneena hän myös palasi lapsuudesta saakka tutuksi tulleisiin maisemiin ottamaan vielä lisää luontokuvia, joista huokuisi aiempaa tarkemmin luonnon monimuotoisuuden, yksityiskohtien ja värien kirjo.

04

Tunteiden ilmaisu ja luovuuden jäljet Janssonin perheen kesäpaikan huussissa

Kirjoittaminen oli Janssonin perheessä monelle tunteiden näyttämistä ja niistä ääneen puhumista helpompaa. Kun Tove koristeli perheen kesäpaikan huussin paperipäällysteet kuvilla, ajatuksilla ja sitaateilla, Per Olov puhumisen sijaan kirjoitti kommenttinsa Toven tekstien alle. Tällaisen keskustelun tuloksena syntyi myös Toven ensimmäinen muumimainen hahmo.

Janssonin sisaruksista keskimmäinen, Per Olov, kuoli 98-vuotiaana 7. helmikuuta 2019. Sen lisäksi, että Per Olovin valokuvat ovat olleet merkittävä lähdeaineisto Tove Janssonin historian tutkijoille, Per Olovilla oli myös tärkeä rooli aivan ensimmäisen piirretyn Muumipeikon synnyssä. Vahvistetusti ensimmäisen peikkonsa Tove piirsi huussin seinälle Pellinkiin 1930-luvulla Toven ja Per Olovin käydessä filosofista keskustelua tekstein ja kuvin.

Tove oli riidellyt veljensä kanssa filosofisista kysymyksistä ja mennyt purkamaan turhautumistaan ulkohuussiin. Hän piirsi huussin seinään rumimman olentonsa, melko kapean ja teräväpiirteisen, josta muotoutui sittemmin kaikkien rakastama pehmeä ja pyöreä Muumipeikko. Vaikka Tove oli se, joka piirsi ensimmäisen Muumipeikon huussin seinään, Per Olov oli osa sitä taiteilijaperhettä, jossa luovuudelle annettiin tilaa ja arvoa.

Ensimmäinen muumimainen hahmo 1930-luvulta.

Kuva, jolla Per Olov osallistui AFK:n (Amatörfotografklubben) kilpailuun.

Kirjoittaminen oli Janssonin perheessä monelle tunteiden näyttämistä ja niistä ääneen puhumista helpompaa. Kun Tove koristeli perheen kesäpaikan huussin paperipäällysteet kuvilla, ajatuksilla ja sitaateilla, Per Olov puhumisen sijaan kirjoitti kommenttinsa Toven tekstien alle. Tällaisen keskustelun tuloksena syntyi myös Toven ensimmäinen muumimainen hahmo.

Janssonin sisaruksista keskimmäinen, Per Olov, kuoli 98-vuotiaana 7. helmikuuta 2019. Sen lisäksi, että Per Olovin valokuvat ovat olleet merkittävä lähdeaineisto Tove Janssonin historian tutkijoille, Per Olovilla oli myös tärkeä rooli aivan ensimmäisen piirretyn Muumipeikon synnyssä. Vahvistetusti ensimmäisen peikkonsa Tove piirsi huussin seinälle Pellinkiin 1930-luvulla Toven ja Per Olovin käydessä filosofista keskustelua tekstein ja kuvin.

Tove oli riidellyt veljensä kanssa filosofisista kysymyksistä ja mennyt purkamaan turhautumistaan ulkohuussiin. Hän piirsi huussin seinään rumimman olentonsa, melko kapean ja teräväpiirteisen, josta muotoutui sittemmin kaikkien rakastama pehmeä ja pyöreä Muumipeikko. Vaikka Tove oli se, joka piirsi ensimmäisen Muumipeikon huussin seinään, Per Olov oli osa sitä taiteilijaperhettä, jossa luovuudelle annettiin tilaa ja arvoa.

Pellingin kesien perintö – rakkaus mereen

Varjoissa ja valossa: Sodan, perheen ja taiteellisuuden risteyksessä

Sydämeltään valokuvataiteilija ja kullankaivaja

Tunteiden ilmaisu ja luovuuden jäljet Janssonin perheen kesäpaikan huussissa

MUUT HENKILÖT

Lars Jansson

Signe Hammarsten Jansson

Viktor Jansson