Tove Janssonilta tilattiin alun perin ”rakastettujen muumihahmojen avulla tehty satiirinen sarjakuva aikuisille”, mikä selittää tämän tarinan alun: Muumipeikko on menettänyt kevytmielisen elämänsä myötä talonsa, tyttönsä ja rahansa. Niinpä hän aikoo tehdä itsemurhan, mutta ”harmikseen ui liian hyvin” ja hän kelluu meressä kunnes kohtaa kadonneet vanhempansa.

Tämä muuten hervottoman hauska tarina esittelee lukijoille Muumimamman ja Muumipapan kaikkine heille tyypillisine luonteenpiirteineen. Muumipappa luulee kadonneeksi luultua, meressä kelluvaa Muumipeikkoa viskilaatikoksi kunnes totuus paljastuu. Muumipapan jatkuva seikkailunkaipuu saa vanhemmat karkaamaan Muumipeikon luota, mutta Muumipeikko ja hänen luokseen pysyvästi palannut Niiskuneiti kokoavat lopulta perheen. Sitä ennen Muumipappa ja Muumimamma ovat nauttineet täysin siemauksin vapaudesta luolapiilopaikassaan syöden kattokruunun alla eksoottisia hedelmiä ja juoden samppanjaa, viiniä ja viskiä sekä tuohon aikaan tuiki harvinaista kahvia.

Nipsu esittäytyy muumikirjoista poiketen sarjakuvissa hyvin rahanahneena ja valmiina rikastumaan jopa vilpillisin keinoin. 

Tove Janssonin hillitön ”välipalkkivallankumous” jatkuu tässä tarinassa hillitymmin: Muumiperhe-jaksossa on ”vain” kymmenen erilaista ruutuja erottavaa esinettä Muumipeikko-tarinan lähes 30:n sijaan.

Suomenkielinen #2 Muumiperhe, on osa Muumit. Sarjakuvaklassikot 1 -kokoelmateosta. Alkuperäinen englanninkielinen sarjakuva, Moomin and Family Life, ilmestyi vuonna 1955. Sarjakuvan nimi ruotsiksi on Muminfamiljen.