Muumien talvipuuhiin tutustutaan Tove Janssonin käsikirjoittamassa ja kuvittamassa sarjakuvassa Vaarallinen talvi.

Muumiperhe valmistautuu kolmen kuukauden talviunille kuten jo heidän esi-isänsä tekivät. Ensin kerätään heinää ja sitten vatsa täytetään havunneulasilla kuten jo heidän esi-isillään oli tapana. Mutta sitten Muumipappa saa tarpeekseen esi-isien tapaan toimimisesta ja perhe päättää kohdata talven. 

Kertomuksen ytimessä on herra Virkkunen, supernarsistinen ulkoiluyhdistyksen piinallinen puuhaveikko. Mies yrittää saada muumiperheen innostumaan talviurheilusta, missä riittää hyvin hauskoja hetkiä, mutta sitten kuvaan tulee Mymmeli, joka rakastuu korviaan myöten Virkkuseen. 

Tarina muuttuu sydäntä riipaisevaksi kertomukseksi epätoivoisesta rakkaudesta, mistä on loistavana esimerkkinä stripin nro 31 välipalkki: suksisauvan lävistämä sydän. Talvikisojen heikon menestyksen jälkeen herra Virkkunen aikoo riistää henkensä, mutta epäonnistuu. Tarina päättyy hyvin; herra Virkkunen matkaa keväällä Pohjoisnavalle palatakseen taas seuraavana talvena, mutta pikku Mymmeli jää istumaan kevätpuron ääreen huuhtomaan siinä onnettoman rakkautensa muistoja.

Slapstick-huumori ja pakahduttavat tunteet yhdistyvät tarinassa nerokkaalla tavalla. Yhden stripin aikana Mymmelin kuumien kyynelien virratessa siirrytään sydäntalvesta kevätkukkien aikaan. Katala Haisuli myrkyttää välipalkkikäärmeiden säestyksellä ilmapiiriä ja tarkkaavainen lukija huomaa Mymmelin rakastumisen siitä, että hän leijuu yhdessä ruudussa pienenpienen pilven päällä. 

Vaarallisen talven välipalkki-iloittelu alkaa lämpömittarilla ja päättyy keväiseen puuntaimeen. Kaikki kuvalliset yksityiskohdat nousevat tässäkin sarjakuvassa esiin vasta useamman lukukerran jälkeen. 

Suomenkielinen #5 Vaarallinen talvi, on osa Muumit. Sarjakuvaklassikot 1 -kokoelmateosta.

Alkuperäinen englanninkielinen sarjakuva, Moomin’s Winter Follies, ilmestyi vuonna 1955. Sarjakuvan nimi ruotsiksi on Den farliga vintern.