Tove Janssonin lapsuudenperheessä joulunvietto oli sekoitus suomalaisia ja ruotsalaisia perinteitä, joista merkittävin oli se, että Toven äiti Signe ”Ham” Hammarsten Janssonilla oli tapana pukeutua Lucia-mekkoon ja kynttiläseppeleeseen jouluaattoaamuna.

Vuonna 1965 ruotsalainen Tidningen Vi -lehti otti yhteyttä Tove Janssoniin ja pyysi häntä kirjoittamaan reseptinsä lapsuutensa jouluista. Tekstiä siitä, mitä Janssonin perheen joulupöydässä tarjoiltiin, ei kuitenkaan pitänyt tehdä, vaan Jansson kirjoitti tarinan ”Vår magiska jul” (Maaginen joulumme), joka alkaa sanoilla:

Kuta pienempi on itse, sitä isompi joulu tulee.

Tekstissä Jansson kuvaa lapsen näkökulmasta ruotsalaisen ja suomenruotsalaisen joulunvieton sekoitusta Janssonin kodissa, ”sotkua”, kuten Jansson ilmaisee. Esimerkkinä hän kertoo, että hänen äidillään Signe ”Ham” Hammarsten Janssonilla oli tapana pukeutua Luciaksi jouluaattoaamuna.

…kaikki äidit ompelevat lahjoja yöllä. Jouluaaton tullessa he kaikki muuttuvat Lucioiksi.

Lucia-juhlan historia

Pohjoismaissa, lähinnä Ruotsissa ja ruotsinkielisessä Suomessa, Lucia-juhlilla on pitkä ja monitahoinen historia, joka on sekoitus pakanallisia ja kristillisiä perinteitä. Keskiajalla jouluporsas teurastettiin Lucian yönä 13. joulukuuta, jota juhlittiin ruoan ja juoman kera. 

Kansanperinteen mukaan juuri tänä yönä oli myös kaikenlaista pahaa liikkeellä, mukaan lukien paholainen Lucifer. Siksi ihmisten piti valvoa koko yö ja varmistaa, ettei mitään yllättävää tapahdu. 

Kuten monissa kristillisissä perinteissä, kristillinen elementti otettiin sitten mukaan ja varsinainen juhla sijoitettiin pakanalliseen juhlapäivään, jota ihmiset olivat tottuneet viettämään, aivan kuten jouluaaton ja Jeesuksen syntymän juhlinta sijoitettiin aikaan, jolloin pakanalliset pohjoismaalaiset ihmiset olivat viettäneet keskitalven juhlaa vuoden pimeimpään aikaan. 

Joulukuun 13. päivä sai nimensä italialaisen pyhimys Lucian mukaan, joka on esikuvana nykypäivän modernille Lucia-juhlalle, jossa valkoisiin vaatteisiin pukeutunut Lucia kantaa hiuksissaan kynttelikköä.

Lucia jouluaattoaamuna 

Riippumatta siitä, miten perinne on saanut alkunsa, kaikille Lucia-juhlille on yhteistä se, että ne järjestetään Lucian päivänä 13. joulukuuta. Näin ei kuitenkaan ollut Tove Janssonin lapsuudenkodissa, jossa Luciaa juhlittiin jouluaattoaamuna. Näin kirjoittaa Tove itse novellissa Joulu vuonna 1968 ilmestyneessä autofiktiivisessä novellikokoelmassa Kuvanveistäjän tytär:

”Ruotsissa täytetään makkaroita, valetaan kynttilöitä ja viedään pieniä koreja köyhille monen kuukauden ajan ja kaikki äidit ompelevat lahjoja öisin. Jouluaaton tullessa he kaikki muuttuvat Lucioiksi.

Isä pelästyi kovasti kun hän näki Lucian ensimmäisen kerran mutta sitten hän alkoi nauraa huomattuaan että se olikin vain äiti. Sitten hän tahtoi että äiti järjestäisi samaa hauskuutusta jokaisena jouluaattona. 

Minä makasin parvellani ja kuulin Lucian tulevan ylös tikkaita myöten, se ei ollut hänelle helppoa. Kaikki oli kaunista kuin taivaassa ja äiti oli muovaillut marsipaaniporsaan niin kuin Ruotsissa on tapana. Sitten hän taas vähäsen lauloi ja kiipesi isän parvelle. Äiti laulaa vain kerran vuodessa, sillä hänellä on äänihuulet ristissä.”

Se, että tämä perinne on peräisin Hamin lapsuudenkodista Ruotsista, on selvää, vaikka emme tiedä sen taustoja heidän keskuudessaan. Toimittaja Märta Schultz-Cajander kirjoittaa Hamin haastattelussa perhe- ja työelämän yhteensovittamisesta Astra-lehdessä vuodelta 1922 seuraavasti: ”Signe Hammarsten Jansson on tuonut uuteen kotimaahansa lapsuudenkotinsa kauniin perinteen, että jouluaattoaamuna Lucian valkoisiin pukeutuneena, vihreä seppele ja kynttilät hiuksissaan ja kahvitarjotin täynnä jouluherkkuja, hän toivottaa perheelleen hyvää joulua.”

Lue lisää Astra-artikkelista. 

Haluatko kuulla Tove Janssoniin liittyvistä uutisista ja tapahtumista – kuten kiinnostavista näyttelyistä? Liity mukaan neljännesvuosittain lähetettävän englanninkielisen uutiskirjeen tilaajaksi!