Pariisilla oli tärkeä rooli Tove Janssonin elämässä. Tässä Tove Janssonin Pariisi -sarjan ensimmäisessä osassa tarkastelemme kaupunkia sen nuoren naisen silmin, joka lähti sinne opiskelemaan ja jätti sinne sydämensä loppuelämäkseen.

Tove Jansson vietti paljon aikaa Pariisissa, ja kaupungin vaikutus peilautuu sekä hänen elämäänsä että uraansa. Kaupunki oli itse asiassa ratkaiseva hänen perheensä olemassaololle.

Pariisi – kaupunki, jossa Tove Janssonin vanhemmat tapasivat

Kaksi nuorta aloittelevaa pohjoismaista taiteilijaa, Signe (Ham) Hammarsten ja Viktor (Faffan) Jansson, tapasivat vuonna 1910 Pariisissa nuorina taideopiskelijoina. He tapasivat Académie de la Grande Chaumière Montparnassessa, jossa he molemmat opiskelivat. Ajan myötä he saivat ateljeen rue du Moulin de Beurre -kadulta, lähellä rue de la Gaitéa, talosta, joka on sittemmin purettu. Ham oli kotoisin Ruotsista ja Faffan Suomesta, ja kun Ham tuli raskaaksi ja odotti heidän ensimmäistä lastaan Tovea, he muuttivat Faffanin kotikaupunkiin Helsinkiin. Pariisi ja Ranska jäivät kuitenkin merkityksellisiksi paikoiksi koko perheelle.

Ensimmäinen vierailu Pariisiin 20-vuotiaana

Vuonna 1934, 20-vuotias Tove Jansson lähti ensimmäiselle pidemmälle matkalleen Keski-Eurooppaan. Hän vietti aikaa pääasiassa Saksassa, jossa hän asui sukulaisten luona. 

Matkallaan hän vieraili ensimmäistä kertaa myös Pariisissa, maanosan vilkkaassa kulttuuripääkaupungissa. Kahden viikon vierailulla oli syvällinen vaikutus häneen sekä henkilökohtaisesti että taiteellisesti – matka herätti hänen halunsa opiskella ulkomailla ja matkustaa ympäri maailmaa.

”Sitten luin muusan ja runoilijan häistä Luxembourgin puistossa, koska olin niin kyllästynyt katselemaan taidetta.”

– Tove Jansson kirjeessään veljelleen Per Olov Janssonille, 1938

Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1938, Tove palasi Pariisiin nauttimaan keväästä. Hän aloitti taideopinnot samassa oppilaitoksessa, jossa hänen vanhempansa olivat tavanneet. Lopulta hän päätyi opiskelemaan taidetta useisiin kaupungin taidekouluihin: Académie de la Grande Chaumièreen, Atelier Adrien Holyyn ja maineikkaaseen École des Beaux-Artsiin. 

Hän ei kuitenkaan tykännyt legendaarisen oppilaitoksen ilmapiiristä ja jätti Beaux-Artsin jo kahden viikon jälkeen ja palasi eniten pitämäänsä Ateliér Adrien Holyyn.

Oman tien löytäminen taideopiskelijana

Opiskelijana Tove sai voimakkaan vaikutuksen 1930-luvun School of Parisista ja vieraili innokkaasti museoissa ja gallerioissa oppiakseen aikalaisiltaan ja suurilta mestareilta.

”Pariisi on kyllä oikea paikka nuijia hengiltä loputkin alemmuuskompleksistani!”

Pariisi oli kuitenkin myös tärkeä ponnahduslauta hänen oman tiensä löytämisessä. Kirjeessä äidilleen Signe Hammarsten Janssonille huhtikuussa 1938 Tove kirjoittaa oman tyylinsä löytämisestä ja vapautumisestaan liian ihailluista esikuvista.

”Tänään kävin Luxembourgin museossa ja panin aika tyytyväisenä merkille, etten enää juuttunut joka teokseen ja mennyt sekaisin manièren ja esitystavan moninaisuudesta, vaan kävelin tyynesti ohi jos teos ei vastannut omaa näkemystäni, tiesin varmasti mitä mieltä olin ja mistä voisin oppia jotain.”

Aikaisemmassa kirjeessä samana keväänä, 14. helmikuuta, hän kirjoittaa:

”Tiedätkö, Pariisi on kyllä oikea paikka nuijia hengiltä loputkin alemmuuskompleksistani! Se on pakko tehdä, muuten ei pärjää. Jos on vähänkin ujo, selkärangaton, anteeksipyytelevä tai pelokas, tuntee itsensä puudeliksi ennen iltaa. Kaikki concierget, pienet jatkuvat munaukset, kun on kyse etiketistä ja ranskalaisista tavoista, naiset joiden itsevarmuus, kauneus ja raffinoitu pukeutuminen suorastaan musertavat, koppavat garçonet, röyhkeät gaminet, myyjät jotka yrittävät huiputtaa minkä ehtivät ja miltei halveksivat jos ei tingi, blaseerattu, arvosteleva ravintolayleisö jne.”

Kirjeitä Pariisista

“Täällä Pariisissa ei voi pelätä värejä, ne loistavat kaikkialla, joka ikinen pikku tupakkakauppa on sivelty omalla iloisella värillään ja ilma saa kaiken loistamaan entistä kirkkaampana ja elävämpänä“, Tove Jansson kirjoitti äidilleen huhtikuussa 1938.

Tove Jansson kirjoitti perheelleen pitkiä kirjeitä Pariisista. Kirjeessä veljelleen Per Oloville vuodelta 1938 hän kuvailee ikonista pariisilaista katunäkymää seuraavasti:

“Kaikki pienet taidesalongit ovat rue de la Seinen varrella, jatkuvasti avataan uusia näyttelyitä, on väriliikkeitä, antiikkikauppoja, siellä täällä vihanneskojuja ja bistro.”

Henkilökohtaiset Pariisin kartat àla Tove Jansson

Samassa kirjeessä Per Oloville vuodelta 1938 hän piirtää kartan kaduista, joilla hän yleensä liikkuu.

“…Minusta on tullut melkein kuin ne aidot pariisilaiset jotka eivät koskaan mene Seinen toiselle rannalle. Rive droit – mitäpä siellä tekisin kun kaikki on omassa korttelissa![ … ]”

Toisessa kirjeessä vuodelta 1938 Tove iloitsee äitinsä kuvittelemassa tyttärensä pariisilaista asuinaluetta:

”Ajatella, että seuraat minua kartalta! Hôtel des Terrasses on ihan Boul. St. Jacquesin kulmassa ja sitä pitkin kävelen aamuisin kauniille leijonapatsaalle ja siitä sitten Chaumièrelle Raspailia pitkin. Yleensä palaan kotiin Port Royalin yli, koska siellä on niin vilkasta ja kirjavaa torikauppaa. Matka kestää noin 20 min jos kävelee ripeään tahtiin. Ikkunaani vastapäätä on talo jossa on korkea, tyhjä julkisivu. Tuulisella ilmalla irtonainen ränni hakkaa jatkuvasti seinää vasten ja iltaisin näen metron jyristävän valoineen ohi.”

Kaksi novellia vuodelta 1938 kuvaavat elämää taideopiskelijana Pariisissa

Vuonna 1938 Tove julkaisi kaksi Pariisiin sijoittuvaa novellia, joihin selvästi vaikutti hänen opiskelunsa Pariisissa samana vuonna. 

Quatz’ Arts kuvaa nuoren naispuolisen taideopiskelijan kokemuksia legendaarisessa Beaux Artsissa. 

Hän kuvaa erilaisia siirtymäriittejä, joissa uudet opiskelijat tutustutetaan siihen, mitä taiteen opiskelu maineikkaassa oppilaitoksessa tarkoittaa. Huipentumana on Quatz’ Arts juhla – Beaux Arts -koulun suuri vuosittainen karnevaali.

”Beaux Artsin kantabistron emäntä, patronne, seisoskeli ovella. Hän huokaisi ja sanoi:”Mon Dieu. Että he jaksavat.” Muistin vihkimykseni taiteen temppelissä, pourboirini, jonka lunastin juuri tässä kahvilassa. Piti kutsua kaikki juominkeihin ja nousta pöydälle laulamaan synnyinmaansa lauluja.”Iskall nubbe står nu här på bräcklig fot” teki ole- mattoman vaikutuksen, ”kukkuu kukkuu kaukana kukkuu” oli puolestaan valtava menestys. Seuraavan viikon ajan Beaux Artsissa laulettiin pelkkää kukkukakkalukukkulaa, eikä mikään saanut heitä luopumaan siitä uskosta, että hurmaavan barbaarisen laulun oli säveltänyt Sibelius. Kun tulokas oli laulunsa laulanut, kaksi nuorta miestä tarttui tämän hameeseen ja tempaisi sen riuskalla otteella pään yli.”

Parta – pariisilaisen taiteilijan lumoissa

“…[Hän] tiesi että häntä tarkkailtiin: hänen hattunsa oli näet uusi eikä Pariisi ollut nähnyt häntä ennen.”

Parta, toinen samana vuonna julkaistu novelli, keskittyy nuoren skandinaavisen naisen, Kristinan, kokemuksiin, kun hän lumoutuu kokeneemmasta ranskalaisesta taiteilijasta – ”boheemista”, kuten hän asian ilmaisee. Nämä ovat tarinan ensimmäiset rivit:

”Hän kulki pitkin bulevardia ja odotti, että jotain tapahtuisi. Siis että jotain tapahtuisi hänelle, sillä hän oli 18-vuotias. Sakea ihmisjoukko liikehti kadulla leppoisan verkkaan, terassikahvilat olivat täynnä. Hän ohitti ne aavistuksen verran jäykkä tunne niskassaan, koska tiesi että häntä tarkkailtiin: hänen hattunsa oli näet uusi eikä Pariisi ollut nähnyt häntä ennen.”

Novellit julkaistiin alun perin ruotsalaisissa Lucifer- ja Svenska Pressen -lehdissä Suomessa samana vuonna 1938, ja ne on myöhemmin sisällytetty Tammen julkaisemaan novellikokoelmaan Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017).

Novellit kokonaisuudessaan Houses of Tove Jansson -näyttelyssä

Molemmat novellit on käännetty ensimmäistä kertaa englanniksi tulevaa Houses of Tove Jansson -näyttelyä varten, joka avautuu Pariisissa 29. syyskuuta 2023. Novellit on painettu näyttelykatalogiin. Lue lisää näyttelystä täältä. 

Tove Janssonin Pariisi -artikkelisarjan seuraava osa keskittyy kahteen merkittävään matkaan, jotka Tove Jansson teki kaupunkiin vanhempiensa kanssa, toisen äitinsä ja toisen isänsä kanssa.

Lähteet: 

• Kirjeitä Tove Janssonilta, Boel Westin & Helen Svensson, Schildts & Söderströms, 2014. Ruotsinkielinen alkuteos Brev från Tove Jansson. Suomennos Jaana Nikula & Tuula Kojo. 
• “Skägget” (“Parta”) Alunperin julkaistu Luciferissa 1938, ja myöhemmin julkaistu teoksessa Bulevardi ja muita kirjoituksia, Tammi, Helsinki, 2017. Ruotsinkielinen alkuteos Bulevarden och andra texter, Förlaget, 2017. Suomentanut Sirke Happonen.
• “Quatz’ Arts” Alunperin julkaistu Svenska Pressenissä 1938, ja myöhemmin  julkaistu teoksessa Bulevardi ja muita kirjoituksia, Tammi, Helsinki, 2017. Ruotsinkielinen alkuteos Bulevarden och andra texter, Förlaget, 2017. Suomentanut Sirke Happonen.