Atos Wirtanen

01

ELÄMÄÄ, AJATUKSIA JA UTOPIOITA

Atos Wirtasen kanssa Tove Jansson sai työskennellä vapaasti ja samalla rakastaa. Yhdistelmä, joka oli ihanteellinen nuorelle taiteilijalle.

”Täynnä hillitöntä elämäntuntoa ja aivot säkenöivän terävät.” Näin luonnehtii Tove Jansson kirjailija ja poliitikko Atos Wirtasta kirjeessä syksyllä 1944, jolloin he ovat olleet yhdessä hieman yli vuoden. Kirjeen rakastunut kuvaus juontaa juurensa heidän yhteisistä luonteenpiirteistään. Atos Wirtanen rakastaa juhlia kuten Jansson itsekin, ja miehen hymy on leveä ja lämmin – hän ”uhkuu elämää, ajatuksia ja utopioita”. Hänen kanssaan Tove Jansson voi työskennellä vapaasti ja samalla rakastaa; yhdistelmä on ihanteellinen nuorelle taiteilijalle. Ja rakkaus näyttää maailman uudessa valossa. ”Aivan kuin olisi löytänyt Pellingin uudestaan”, kirjoittaa hän Wirtasen ja perheen kanssa saaristossa vietetyn kesäisen viikon jälkeen.

Tove Jansson ja Atos Wirtanen tapasivat vuoden 1943 alussa, ja Janssonista tuli pian osa Wirtasen huvilalla Kauniaisissa kokoontuvaa kulttuuri- ja poliittista piiriä. Osallistujien joukossa oli suomenruotsalaisia kirjailijoita, muiden muassa Gunnar Björling, Elmer Diktonius, Eva Wichman, Olof Enckell, Ralf Parland ja Tito Colliander. Tove Jansson toimi baarimestarina eräissä villeissä helmikuun juhlissa ja kertoi kirjeessään Eva Konikoffille sekoitelleensa ”räjähdysherkkiä Manhattaneja” ja muita ”upeita drinkkejä” noin kuudenkymmenen hengen seurueelle – ”kirjalliselle väelle, muusikoille ja näyttelijöille”. Vielä tuolloin hän ja Atos eivät olleet löytäneet toisiaan, mutta kesän alussa, 17. kesäkuuta 1943, hän kirjoitti kalenteriinsa uuden miehensä nimen: ”Atos”.

Atos Wirtanen ja Tove Jansson — Atos Wirtanen yhdessä Tove ja Viktor Janssonin kanssa saaristossa 1940-luvulla.

Atos Wirtanen yhdessä Tove ja Viktor Janssonin kanssa saaristossa 1940-luvulla.

Atos Wirtasen kanssa Tove Jansson sai työskennellä vapaasti ja samalla rakastaa. Yhdistelmä, joka oli ihanteellinen nuorelle taiteilijalle.

”Täynnä hillitöntä elämäntuntoa ja aivot säkenöivän terävät.” Näin luonnehtii Tove Jansson kirjailija ja poliitikko Atos Wirtasta kirjeessä syksyllä 1944, jolloin he ovat olleet yhdessä hieman yli vuoden. Kirjeen rakastunut kuvaus juontaa juurensa heidän yhteisistä luonteenpiirteistään. Atos Wirtanen rakastaa juhlia kuten Jansson itsekin, ja miehen hymy on leveä ja lämmin – hän ”uhkuu elämää, ajatuksia ja utopioita”. Hänen kanssaan Tove Jansson voi työskennellä vapaasti ja samalla rakastaa; yhdistelmä on ihanteellinen nuorelle taiteilijalle. Ja rakkaus näyttää maailman uudessa valossa. ”Aivan kuin olisi löytänyt Pellingin uudestaan”, kirjoittaa hän Wirtasen ja perheen kanssa saaristossa vietetyn kesäisen viikon jälkeen.

Tove Jansson ja Atos Wirtanen tapasivat vuoden 1943 alussa, ja Janssonista tuli pian osa Wirtasen huvilalla Kauniaisissa kokoontuvaa kulttuuri- ja poliittista piiriä. Osallistujien joukossa oli suomenruotsalaisia kirjailijoita, muiden muassa Gunnar Björling, Elmer Diktonius, Eva Wichman, Olof Enckell, Ralf Parland ja Tito Colliander. Tove Jansson toimi baarimestarina eräissä villeissä helmikuun juhlissa ja kertoi kirjeessään Eva Konikoffille sekoitelleensa ”räjähdysherkkiä Manhattaneja” ja muita ”upeita drinkkejä” noin kuudenkymmenen hengen seurueelle – ”kirjalliselle väelle, muusikoille ja näyttelijöille”. Vielä tuolloin hän ja Atos eivät olleet löytäneet toisiaan, mutta kesän alussa, 17. kesäkuuta 1943, hän kirjoitti kalenteriinsa uuden miehensä nimen: ”Atos”.

02

POLIITTISESTI AKTIIVINEN KIRJAILIJA

Muun muassa journalistina, kirjailijana ja kansanedustajana toiminut Atos Wirtanen pyrki vaikuttamaan yhteiskuntaan aktiivisella panoksellaan.

Atos Wirtanen (1906–1979) syntyi Saltvikissä Ahvenanmaalla ja varttui yhdeksän lapsen perheessä. Hänen äitinsä ihaili Alexandre Dumas’n klassikkoteosta Kolme muskettisoturia ja niinpä poika nimettiin yhden muskettisoturin mukaan – Wirtanen käytti myös kirjailijana pseudonyymiä ”Musketören”. Hänen lukuisat veljensä saivat tavanomaisempia nimiä. Wirtanen aloitti työnteon jo varhain ja työskenteli aluksi kirjaltajana. Hän muutti Helsinkiin vuonna 1925 ja journalistinen ura lähti pian urkenemaan Arbetarbladetissa, jonka päätoimittajaksi hän nousi 1940-luvulla. Myöhemmin hän oli myös kansandemokraattisen Ny Tid -lehden päätoimittaja (1947–1953). Lähes kahdenkymmenen vuoden ajan (1936–1954) hän toimi kansanedustajana, ensin sosiaalidemokraattisen puolueen (SDP), sitten kansandemokraattien (SKDL) riveissä. Hän oli myös Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen puheenjohtaja vuosina 1948–1955. Hänen kirjallinen tuotantonsa sisältää muun muassa aforismeja, runoja, muistelmia sekä Friedrich Nietzscheä ja August Strindbergiä käsitteleviä kirjoja. Tavatessaan Tove Janssonin Atos Wirtanen oli naimisissa Maja Stenmanin kanssa, mutta lyhyt avioliitto päättyi samana vuonna.

Toven varhaisessa kirjeessä Atokselle on piirros hankkeesta, jonka toteuttamisesta he unelmoivat sotatalvena 1943: kaunis ja työnteolle suotuisa siirtokunta taiteilijoille ja kirjailijoille jossakin Välimeren eteläpuolella. Eräs mahdollinen paikka oli Pohjois-Marokossa lähellä Tangeria sijaitseva huvila, jonka omisti suomalainen filosofi ja sosiologi Edvard Westermarck. Unelmaa kuvittaessaan Tove sijoittaa kirjailija Atoksen torniin, jonne hän piirtää riippuvan puutarhan ulkoilmassa kirjoittamista varten. Itse hän aikoo hääriä suuressa ateljeessa, ehkäpä sellaisessa, jonka ikkunoita viinirypäletertut reunustavat. Pari säästi rahaa siirtokuntaa varten usean vuoden ajan, mutta eräänä päivänä oli rahalipas Tove Janssonin ateljeessa tyhjä. Atos oli lahjoittanut rahat pohjoissuomalaiseen lakkokassaan.

Tove Jansson ei ollut poliittisesti aktiivinen, toisin kuin Atos Wirtanen, mutta 1940-luvun sotavuosina he olivat samalla asialla. Wirtanen kuului rauhanoppositioon ja radikaaliin vasemmistoon ja pakenikin muutaman kerran maan alle. Tove Janssonin almanakoissa on joitakin lyhyitä merkintöjä miehen poliittisesta toiminnasta. Erään kerran Wirtaselle oli löydettävä piilopaikka oikeiston vallankaappauksen varalle, ja Janssonin ateljee Vänrikki Stoolin kadulla Helsingissä oli sopivien paikkojen listalla. Toisella kertaa Jansson välittää Wirtasen puolesta salaisen viestin – minkälaisen tai kenelle, sitä merkinnät eivät paljasta.

Muun muassa journalistina, kirjailijana ja kansanedustajana toiminut Atos Wirtanen pyrki vaikuttamaan yhteiskuntaan aktiivisella panoksellaan.

Atos Wirtanen (1906–1979) syntyi Saltvikissä Ahvenanmaalla ja varttui yhdeksän lapsen perheessä. Hänen äitinsä ihaili Alexandre Dumas’n klassikkoteosta Kolme muskettisoturia ja niinpä poika nimettiin yhden muskettisoturin mukaan – Wirtanen käytti myös kirjailijana pseudonyymiä ”Musketören”. Hänen lukuisat veljensä saivat tavanomaisempia nimiä. Wirtanen aloitti työnteon jo varhain ja työskenteli aluksi kirjaltajana. Hän muutti Helsinkiin vuonna 1925 ja journalistinen ura lähti pian urkenemaan Arbetarbladetissa, jonka päätoimittajaksi hän nousi 1940-luvulla. Myöhemmin hän oli myös kansandemokraattisen Ny Tid -lehden päätoimittaja (1947–1953). Lähes kahdenkymmenen vuoden ajan (1936–1954) hän toimi kansanedustajana, ensin sosiaalidemokraattisen puolueen (SDP), sitten kansandemokraattien (SKDL) riveissä. Hän oli myös Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen puheenjohtaja vuosina 1948–1955. Hänen kirjallinen tuotantonsa sisältää muun muassa aforismeja, runoja, muistelmia sekä Friedrich Nietzscheä ja August Strindbergiä käsitteleviä kirjoja. Tavatessaan Tove Janssonin Atos Wirtanen oli naimisissa Maja Stenmanin kanssa, mutta lyhyt avioliitto päättyi samana vuonna.

Toven varhaisessa kirjeessä Atokselle on piirros hankkeesta, jonka toteuttamisesta he unelmoivat sotatalvena 1943: kaunis ja työnteolle suotuisa siirtokunta taiteilijoille ja kirjailijoille jossakin Välimeren eteläpuolella. Eräs mahdollinen paikka oli Pohjois-Marokossa lähellä Tangeria sijaitseva huvila, jonka omisti suomalainen filosofi ja sosiologi Edvard Westermarck. Unelmaa kuvittaessaan Tove sijoittaa kirjailija Atoksen torniin, jonne hän piirtää riippuvan puutarhan ulkoilmassa kirjoittamista varten. Itse hän aikoo hääriä suuressa ateljeessa, ehkäpä sellaisessa, jonka ikkunoita viinirypäletertut reunustavat. Pari säästi rahaa siirtokuntaa varten usean vuoden ajan, mutta eräänä päivänä oli rahalipas Tove Janssonin ateljeessa tyhjä. Atos oli lahjoittanut rahat pohjoissuomalaiseen lakkokassaan.

Tove Jansson ei ollut poliittisesti aktiivinen, toisin kuin Atos Wirtanen, mutta 1940-luvun sotavuosina he olivat samalla asialla. Wirtanen kuului rauhanoppositioon ja radikaaliin vasemmistoon ja pakenikin muutaman kerran maan alle. Tove Janssonin almanakoissa on joitakin lyhyitä merkintöjä miehen poliittisesta toiminnasta. Erään kerran Wirtaselle oli löydettävä piilopaikka oikeiston vallankaappauksen varalle, ja Janssonin ateljee Vänrikki Stoolin kadulla Helsingissä oli sopivien paikkojen listalla. Toisella kertaa Jansson välittää Wirtasen puolesta salaisen viestin – minkälaisen tai kenelle, sitä merkinnät eivät paljasta.

03

ATOS WIRTASEN MERKITYS TOVE JANSSONIN TUOTANNOLLE

Nuuskamuikkunen yhdistetään usein Atos Wirtaseen, sillä hahmo vaeltelee Wirtasen tavoin vapaana, vailla tavaroiden taakkaa, ja vaateparressakin on yhtäläisyyksiä. Mutta Tove Janssonin luomilla hahmoilla harvoin oli yksittäisiä tai erityisiä esikuvia.

Älyllisesti Jansson ja Wirtanen kohtasivat ennen kaikkea sanojen maailmassa. Wirtanen työsti kirjaa suosikkifilosofistaan Nietzschestä — teos ilmestyi vuonna 1945 nimellä Nietzsche den otidsenlige – ja Jansson kirjoitti ensimmäisiä muumiaiheisia kirjojaan. 1940-luvulla Tove Jansson innostui filosofiasta, osin Atos Wirtasen ja tämän lähipiirin vaikutuksesta. Hän oli jo aiemmin lukenut Arthur Schopenhauerin, Nietzschen ja erityisesti Henri Bergsonin teoksia, ja filosofian vaikutus näkyi varhain myös muumimaailmassa, varsinkin sarjan toisessa osassa Muumipeikko ja pyrstötähti (1946, suomennos 1955). Kirjan ilmestymistä edeltävänä kesänä hän oli matkustanut Wirtasen kotitienoille, Maarianhaminan pohjoispuolelle Ahvenanmaalle, tavatakseen tämän perhettä ja tutustuakseen seutuun. Parin oli ollut tarkoitus matkustaa yhdessä, mutta Atos odotutti itseään ja Tove tutki ympäristöä itsekseen pyörän selästä. Ahvenanmaalla hän työsti intensiivisesti kirjaansa Muumipeikko ja pyrstötähti – käsikirjoitus oli nimeltään ”Mumintrollet och den kusliga kometen” – mikä näkyy lopullisessa kertomuksessa. Wirtasella oli tapana vierittää kiviä alas kalliojyrkänteiltä, samoin tekevät kirjassa Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen. Teoksessa ensimmäistä kertaa esiintyvä Nuuskamuikkunen yhdistetään usein Atos Wirtaseen, sillä hahmo vaeltelee Wirtasen tavoin vapaana, vailla tavaroiden taakkaa, ja vaateparressakin on yhtäläisyyksiä. Mutta Tove Janssonin luomilla hahmoilla on harvoin yksittäisiä tai erityisiä esikuvia.

Teoksessa Muumipeikko ja pyrstötähti esitellään ensimmäisen kerran myös filosofisen Piisamirotan hahmo, joka samoin liitetään Wirtaseen. Mutta synkkämielistä Piisamirottaa, joka mieluiten loikoilee riippumatossa perikadosta saarnaavan Oswald Spenglerin teoksia tutkien, ja elämäniloista Atosta yhdistää ainoastaan kiinnostus filosofiaan. Piisamirotan ja filosofian yhdistelmä liittyy silti häneen. Kauniaisten huvilan lähellä oli suo, jolla asusti piisamirotta, ja sinne Atos suuntasi Toven 1940-luvun muistiinpanojen mukaan pohdiskelemaan Nietzschen filosofiaa. He kuljeskelivat ”piisamisuolla” myös yhdessä. Muumimaailman piisamirotta on toisin sanoen filosofin idean ruumiillistuma.

Spengleriä lukevalla Piisamirotalla on näkyvä rooli myös sarjakuvassa ”Mumintrollet och jordens undergång”, jonka Tove Jansson teki Wirtasen Ny Tid -lehdelle. Sarjakuva julkaistiin 26 osassa lehden lastenosastossa lokakuun 1947 ja huhtikuun 1948 välisenä aikana. Tämä kaikkien aikojen ensimmäinen muumisarjakuva – joka perustuu teokseen Muumipeikko ja pyrstötähti – syntyi Atoksen tehtyä Tovelle vastustamattoman tarjouksen. Wirtanen aikoi lisäksi esitellä muumit Yhdysvalloissa, mutta suunnitelma raukesi. Hän myös luki varhaisessa vaiheessa ensimmäisen muumikirjan Muumit ja suuri tuhotulva (1945, suomennos 1991) käsikirjoituksen, ja erään Tove Janssonin kirjeen mukaan Wirtasen kommentti tekstistä oli lyhyt ja ytimekäs: ”hyvä”.

Atos Wirtanen keskittyneenä kirjansa parissa.

Tove Jansson omakuva Ny Tid — Ensimmäisen Muumi-sarjakuvan ilmestymisen yhteydessä julkaistiin Tove Janssonin piirtämä omakuva Ny Tid -lehdessä.

Ensimmäisen Muumi-sarjakuvan ilmestymisen yhteydessä julkaistiin Tove Janssonin piirtämä omakuva Ny Tid -lehdessä.

Nuuskamuikkunen yhdistetään usein Atos Wirtaseen, sillä hahmo vaeltelee Wirtasen tavoin vapaana, vailla tavaroiden taakkaa, ja vaateparressakin on yhtäläisyyksiä. Mutta Tove Janssonin luomilla hahmoilla harvoin oli yksittäisiä tai erityisiä esikuvia.

Älyllisesti Jansson ja Wirtanen kohtasivat ennen kaikkea sanojen maailmassa. Wirtanen työsti kirjaa suosikkifilosofistaan Nietzschestä — teos ilmestyi vuonna 1945 nimellä Nietzsche den otidsenlige – ja Jansson kirjoitti ensimmäisiä muumiaiheisia kirjojaan. 1940-luvulla Tove Jansson innostui filosofiasta, osin Atos Wirtasen ja tämän lähipiirin vaikutuksesta. Hän oli jo aiemmin lukenut Arthur Schopenhauerin, Nietzschen ja erityisesti Henri Bergsonin teoksia, ja filosofian vaikutus näkyi varhain myös muumimaailmassa, varsinkin sarjan toisessa osassa, Muumipeikko ja pyrstötähti (1946, suomennos 1955). Kirjan ilmestymistä edeltävänä kesänä hän oli matkustanut Wirtasen kotitienoille, Maarianhaminan pohjoispuolelle Ahvenanmaalle, tavatakseen tämän perhettä ja tutustuakseen seutuun. Parin oli ollut tarkoitus matkustaa yhdessä, mutta Atos odotutti itseään ja Tove tutki ympäristöä itsekseen pyörän selästä. Ahvenanmaalla hän työsti intensiivisesti kirjaansa Muumipeikko ja pyrstötähti – käsikirjoitus oli nimeltään ”Mumintrollet och den kusliga kometen” – mikä näkyy lopullisessa kertomuksessa. Wirtasella oli tapana vierittää kiviä alas kalliojyrkänteiltä, samoin tekevät kirjassa Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen. Teoksessa ensimmäistä kertaa esiintyvä Nuuskamuikkunen yhdistetään usein Atos Wirtaseen, sillä hahmo vaeltelee Wirtasen tavoin vapaana, vailla tavaroiden taakkaa, ja vaateparressakin on yhtäläisyyksiä. Mutta Tove Janssonin luomilla hahmoilla on harvoin yksittäisiä tai erityisiä esikuvia.

Teoksessa Muumipeikko ja pyrstötähti esitellään ensimmäisen kerran myös filosofisen Piisamirotan hahmo, joka samoin liitetään Wirtaseen. Mutta synkkämielistä Piisamirottaa, joka mieluiten loikoilee riippumatossa perikadosta saarnaavan Oswald Spenglerin teoksia tutkien, ja elämäniloista Atosta yhdistää ainoastaan kiinnostus filosofiaan. Piisamirotan ja filosofian yhdistelmä liittyy silti häneen. Kauniaisten huvilan lähellä oli suo, jolla asusti piisamirotta, ja sinne Atos suuntasi Toven 1940-luvun muistiinpanojen mukaan pohdiskelemaan Nietzschen filosofiaa. He kuljeskelivat ”piisamisuolla” myös yhdessä. Muumimaailman piisamirotta on toisin sanoen filosofin idean ruumiillistuma.

Spengleriä lukevalla Piisamirotalla on näkyvä rooli myös sarjakuvassa ”Mumintrollet och jordens undergång”, jonka Tove Jansson teki Wirtasen Ny Tid -lehdelle. Sarjakuva julkaistiin 26 osassa lehden lastenosastossa lokakuun 1947 ja huhtikuun 1948 välisenä aikana. Tämä kaikkien aikojen ensimmäinen muumisarjakuva – joka perustuu teokseen Muumipeikko ja pyrstötähti – syntyi Atoksen tehtyä Tovelle vastustamattoman tarjouksen. Wirtanen aikoi lisäksi esitellä muumit Yhdysvalloissa, mutta suunnitelma raukesi. Hän myös luki varhaisessa vaiheessa ensimmäisen muumikirjan Muumit ja suuri tuhotulva (1945, suomennos 1991) käsikirjoituksen, ja erään Tove Janssonin kirjeen mukaan Wirtasen kommentti tekstistä oli lyhyt ja ytimekäs: ”hyvä”.

04

RAKKAUS, JOKA MERKITSI PALJON MOLEMMILLE

Atoksen ja Toven seurustelu oli tauolla monta kertaa, ja molemmilla oli muita suhteita. Mutta side heidän välillään oli vahva.

Tove Janssonin ja Atos Wirtasen suhde jatkui vaihtelevalla intensiteetillä 1950-luvun alkuun saakka. Poliitikko ja kirjailija matkustivat tahoillaan paljon, mutta Ahvenanmaalle suuntautunut matka oli ainoa, jonka he tekivät yhdessä. Atoksen kanssa ollessaan Tove joutui tottumaan odotteluun. Suhde muuttui, kun Tove rakastui tulisesti ohjaaja Vivica Bandleriin, jonka hän tapasi marraskuussa 1946. Atoksen ja Toven seurustelu oli tauolla monta kertaa, ja molemmilla oli muita suhteita. Mutta side heidän välillään oli vahva. He puhuivat useaan otteeseen avioliitosta ja kosintoja esitettiin puolin ja toisin, mutta sormuksia ei koskaan vaihdettu. Myöhemmin, vuonna 1954, Atos Wirtanen nai tanssija Irja Hagforsin. Tove Janssonilla oli tuolloin ollut muutaman vuoden ajan suhde nuoren kultasepän Britt-Sofie Fockin kanssa.

Tove Jansson ja Atos Wirtanen pysyivät ystävinä, mutta vuosien myötä yhteydenpito harveni eivätkä he enää liikkuneet samoissa piireissä. On silti selvää, että rakkaus oli merkinnyt molemmille paljon. Kun Atos 1970-luvun alussa tiedustelee Tovelta, haluaisiko tämä kuvittaa erään hänen aforismikokoelmansa, kieltäytyy Tove ja jatkaa: ”Kirjoitit minulle niin kauniisti, että haluaisin sulkea sinut syliini. Aika suurenmoista, että olemme iloisen kiitollisia toisillemme – emme kiitollisuudenvelassa! – se on minullekin hyvin tärkeää.” Atos Wirtasen muistelmissa Tove Jansson esiintyy vain ohimennen. Teoksessa Poliittiset muistelmat (1973, suomennos 1972) hänet mainitaan lyhyesti Ny Tid -lehden muumiaiheisen sarjakuvan tekijänä. Mutta muutamaa vuotta aikaisemmin Tove Jansson oli lähettänyt Wirtaselle teoksensa Kuvanveistäjän tytär (1968, suomennos 1969) ja Wirtanen oli vastannut kauniilla kirjeellä antaen Janssonille suurimman tunnustuksen mitä ihmiselle ja taiteilijalle voi antaa: ”Toivon, että jatkat Sinun elämäsi satua. Sinä kirjoitat kaikille ikäluokille. Minä lähestyn jo hyvää vauhtia sataa ikävuotta, ja tunsin itseni kymmenvuotiaaksi, kun luin Sinua. Sinä taasen olet kaikenikäinen, nuorin ja vanhin ja alati aloittamassa elämääsi, jonka olet elänyt jo moneen kertaan uudestaan. Sellaiselle on olemassa lyhyt ja ytimekäs sana: nero.”

Teksti: Boel Westin

Atos ja Tove — Toven vanhemmat Faffan ja Ham, Tove, Toven veljen vaimo Saga, sekä Atos Wirtanen saaristossa 1940-luvulla. Kameran takana Toven veli Per Olov.

Toven vanhemmat Faffan ja Ham, Tove, Toven veljen vaimo Saga, sekä Atos Wirtanen saaristossa 1940-luvulla. Kameran takana Toven veli Per Olov.

Atoksen ja Toven seurustelu oli tauolla monta kertaa, ja molemmilla oli muita suhteita. Mutta side heidän välillään oli vahva.

Tove Janssonin ja Atos Wirtasen suhde jatkui vaihtelevalla intensiteetillä 1950-luvun alkuun saakka. Poliitikko ja kirjailija matkustivat tahoillaan paljon, mutta Ahvenanmaalle suuntautunut matka oli ainoa, jonka he tekivät yhdessä. Atoksen kanssa ollessaan Tove joutui tottumaan odotteluun. Suhde muuttui, kun Tove rakastui tulisesti ohjaaja Vivica Bandleriin, jonka hän tapasi marraskuussa 1946. Atoksen ja Toven seurustelu oli tauolla monta kertaa, ja molemmilla oli muita suhteita. Mutta side heidän välillään oli vahva. He puhuivat useaan otteeseen avioliitosta ja kosintoja esitettiin puolin ja toisin, mutta sormuksia ei koskaan vaihdettu. Myöhemmin, vuonna 1954, Atos Wirtanen nai tanssija Irja Hagforsin. Tove Janssonilla oli tuolloin ollut muutaman vuoden ajan suhde nuoren kultasepän Britt-Sofie Fockin kanssa.

Tove Jansson ja Atos Wirtanen pysyivät ystävinä, mutta vuosien myötä yhteydenpito harveni eivätkä he enää liikkuneet samoissa piireissä. On silti selvää, että rakkaus oli merkinnyt molemmille paljon. Kun Atos 1970-luvun alussa tiedustelee Tovelta, haluaisiko tämä kuvittaa erään hänen aforismikokoelmansa, kieltäytyy Tove ja jatkaa: ”Kirjoitit minulle niin kauniisti, että haluaisin sulkea sinut syliini. Aika suurenmoista, että olemme iloisen kiitollisia toisillemme – emme kiitollisuudenvelassa! – se on minullekin hyvin tärkeää.” Atos Wirtasen muistelmissa Tove Jansson esiintyy vain ohimennen. Teoksessa Poliittiset muistelmat (1973, suomennos 1972) hänet mainitaan lyhyesti Ny Tid -lehden muumiaiheisen sarjakuvan tekijänä. Mutta muutamaa vuotta aikaisemmin Tove Jansson oli lähettänyt Wirtaselle teoksensa Kuvanveistäjän tytär (1968, suomennos 1969) ja Wirtanen oli vastannut kauniilla kirjeellä antaen Janssonille suurimman tunnustuksen mitä ihmiselle ja taiteilijalle voi antaa: ”Toivon, että jatkat Sinun elämäsi satua. Sinä kirjoitat kaikille ikäluokille. Minä lähestyn jo hyvää vauhtia sataa ikävuotta, ja tunsin itseni kymmenvuotiaaksi, kun luin Sinua. Sinä taasen olet kaikenikäinen, nuorin ja vanhin ja alati aloittamassa elämääsi, jonka olet elänyt jo moneen kertaan uudestaan. Sellaiselle on olemassa lyhyt ja ytimekäs sana: nero.”

Teksti: Boel Westin

ELÄMÄÄ, AJATUKSIA JA UTOPIOITA

POLIITTISESTI AKTIIVINEN KIRJAILIJA

ATOS WIRTASEN MERKITYS TOVE JANSSONIN TUOTANNOLLE

RAKKAUS, JOKA MERKITSI PALJON MOLEMMILLE

Signe Hammarsten Jansson

Viktor Jansson

Tuulikki Pietilä