Tässä videossa Sophia Jansson keskustelee tätinsä Tove Janssonin kirjoittamasta Kesäkirjasta ja omasta suhteestaan klassikko-romaaniin, jonka yhtenä inspiraatiolähteenä hän on itse toiminut.

Kesäkirja on klassikkostatuksen saavuttanut romaani aivan erityisestä ystävyydestä pienen tytön ja hänen isoäitinsä välillä. Samalla se on kertomus elämästä, vanhenemisesta ja kuolemasta, sekä elämästä saaressa, jossa meri luo aivan omat sääntönsä.

Kesäkirja on Sophia Janssonin lempiteos kaikista Tove Janssonin kirjoista. Sophia Jansson on kirjoittanut esipuheen WSOY:n julkaisemaan kirjan 50-juhlavuosipainokseen. Alla olevassa videossa Sophia Jansson kertoo Kesäkirjasta ja uudesta juhlavuosipainoksesta.

Juhlapainoksen esipuheessa Sophia Jansson pohtii kirjan pienen tytön ja isoäidin ystävyyttä. Hän reflektoi myös omia muistojaan saaristossa vietetyistä kesistä, jotka saavat uusia ulottuvuuksia hänen tultuaan hiljattain itse isoäidiksi.

”Kuvat, jotka mieleeni nousevat isoäidin ja Sophian jokseenkin anarkistista yhteiseloa kehystävästä maisemasta, perustuvat oman lapsuuteni saaristoon. Ja vaikka en pohdikaan, mikä lopulta on todellista ja mikä kuviteltua, muuttuu kirjan saari oman perheeni saareksi: isoäidistä tulee minun isoäitini Ham, Sophia voisinkin olla minä pikkutyttönä, ja heidän välisensä suhde samanlainen kuin minun ja Hamin välillä äitini kuolemaa seuranneena kesänä.”

Sophia Jansson pohtii esi-puheessaan myös oikean elämän ja fiktion rajoja.

”Olenko minä sitten Kesäkirjan Sophia? Kyllä ja en. Tovekin sai monesti kuulla saman kysymyksen, ja hän vastasi yksinkertaisesti, että kolmannes kirjasta on hänen veljentytärtään, kolmannes hänen omaa lapsuuttaan ja kolmannes keksittyä. Tove kertoi harvoin minkään tarinansa kirjoitustyön yksityiskohdista, koska hän tiesi oikein hyvin, että parasta on antaa lukijan mielikuvituksen virrata vapaasti. Ja silti Kesäkirjan henkilöt ja tapahtumat vaikuttavat täysin aidoilta ja todellisilta, kuten asianlaita usein on teoksissa, joista on tullut klassikoita.”