Vuosina 1971-1972 Tove Jansson ja hänen elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilä lähtivät kahdeksan kuukauden maailmanympärimatkalle, joka vei heidät Lontoosta ja Amsterdamista Japanin ja Havaijin kautta Yhdysvaltoihin ja Meksikoon. Tuulikin kuvatessa kaikkea uudelle kaitafilmikameralleen, Tove inspiroitui ympäristöstä ja matkan varrella tapaamistaan ihmisistä – tuloksena syntyi aikuisromaani Aurinkokaupunki.

Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä viettivät useita kuukausia Yhdysvalloissa matkustaen ympäriinsä. He aloittivat matkansa Havaijilta, jossa he vierailivat useilla saarilla, ja jatkoivat sitten matkaansa Yhdysvaltojen halki vierailemalla kymmenissä paikoissa, kuten Los Angelesissa, San Franciscossa, Death Valleyssa, Grand Canyonissa, Arizonassa, New Orleansissa, Floridassa, Niagaran putouksilla ja New Yorkissa. Maailmanympärysmatkan alussa Japanissa Tuulikki oli ostanut Konica-filmikameran, jolla hän kuvasi innokkaasti koko loppumatkan ajan.

Tove Jansson uimassa laguunissa ja tanssimassa Konan saarella Havaijilla vuonna 1972.

Floridan vierailun tuloksena syntyi romaani Aurinkokaupunki

Yksi pysähdyspaikka Floridassa oli pikkukaupunki St Petersburg. Pariskunta oli mennyt sinne katsomaan laivaa elokuvasta Kapina Bountylla, mikä oli ilmestynyt vuosikymmen aiemmin ja jonka pääosassa oli Marlon Brando. Suunnitelmana oli viipyä kaupungissa muutama päivä, mutta vierailusta tuli pidempi. Tämän ”aurinkokaupungin”, auringonpaisteen, hiljaisuuden ja vanhusten levon kaupungin, innoittamana Tove alkoi kirjoittaa novellia, josta kasvoi hänen kolmas aikuisromaaninsa Aurinkokaupunki (1974).

Alkuperäisteos Solstadenin kansikuva (1974).

Romaani alkaa lainauksella amerikkalaisesta mainoslehtisestä: ”ihania rauhallisia kaupunkeja joissa takaamme ikuisen auringonpaisteen, maanpäällisen paratiisin, elähdyttävän kuin vanha viini…”.

Aurinkokaupunki kertoo enemmän tai vähemmän eksentrisistä vanhuksista Butler Arms -vanhainkodissa St Petersburgissa Floridassa sekä vanhainkodissa työskentelevästä nuoremmasta Lindasta ja hänen poikaystävästään Bounty-Joesta. Hotelli, jossa Tove ja Tuulikki yöpyivät St Petersburgissa, oli nimeltään Butler Arms, ja romaanissa esiintyvä hahmo Bounty-Joe työskentelee turistilaiva Bountylla, joten on selvää, että osa heidän matkakokemuksistaan inspiroivat suoraan romaania.

Postikortti Butler Arms -hotellista, joka inspiroi Aurinkokaupunki-romaanin vanhainkodin nimeä.

Tove ja Tuulikki vierailevat laivalla, jota käytettiin elokuvassa Kapina Bountylla.

Ote Aurinkokaupunki-kirjasta:

”Mrs Morris käveli edemmäksi, hän näki totempaalun ja alkuasukaskanootin, joka oli liimattu täyteen piikkisiä syvänmerenkotiloita, ja pysähtyi siihen missä oli kilpi: Sinä Itse Etelämerellä, Herra ja Rouva Tahiti luonnollisessa koossa. Heidät oli leikattu vaneriin, miehellä oli sininen univormu ja naisella niinihame, päätä ei ollut kummallakaan. Viidenkymmenen sentin maksusta sai pistää aukkoon oman päänsä ja valokuvauttaa itsensä.”

“Heidät oli leikattu vaneriin, miehellä oli sininen univormu ja naisella niinihame, päätä ei ollut kummallakaan.”

Romaani käsittelee elämän loppua ja rappeutumista, joka vaikuttaa vääjäämättä sekä ruumiiseen että mieleen. Tove oli kirjoittanut ikääntymisestä sekä viimeisessä muumikirjassaan Muumilaakson marraskuu Ruttuvaari-hahmon muodossa että rakastetussa romaanissa Kesäkirja isoäitinsä kautta. Tove itse täyttäisi myös 60 vuotta muutama vuosi matkan jälkeen, joten hän oli ikänsä puolesta Aurinkokaupungin vanhempien ja nuorempien hahmojen välissä. Hänen oma äitinsä Signe ”Ham” Hammarsten Jansson oli kuollut vain muutamaa vuotta aiemmin, mikä epäilemättä vaikutti myös aiheen valintaan.

“Ihminen voi kuolla koska hyvänsä, ei kai se mikään koko maailman asia ole.”

“Niin tietysti, mrs Morris vastasi harmistuen, ihminen voi kuolla koska hyvänsä, ei kai se mikään koko maailman asia ole. Hänen vieraansa alkoi nyyhkyttää. Miss Peabody kiltti, minä pyydän, lakatkaa jo. Kun sanon ettei se mikään koko maailman asia ole, niin minä olen oikeassa. Loppu tulee ja sillä selvä, eikä se kai niin kauan kestä näin vanhoilla ihmisillä.”

Matka jatkui kilien ruokkimisella ja kaupungilla kiertelyllä

Toven ja Tuulikin oleskelu Floridassa ei ollut pelkästään ”vanhusten” ja heitä ympäröivän rauhallisen elämän katselua, vaan siihen kuului myös kaikkea kilien ruokkimisesta aina Music of Yesterday -teemapuistossa vierailuun.

Tove ruokkii kilejä ja kokeili ”kivikautista autoa” Floridassa.

Yhdysvaltain matka oli sekoitus kaupunkia ja aavikkoa, sisämaata ja merta, ja se päättyi laivamatkaan New Yorkista Atlantin yli Ranskaan. Matka inspiroi selvästi Toven tulevaa kirjoittamista, mikä näkyi muun muassa novelleissa Matka Konican kanssa ja Viesti.

New Orleansissa Tove ja Tuulikki nauttivat kaupunkielämästä.

Aurinkokaupunki kustantaja WSOY:n sivulla.