Tove Janssonin kumppani Tuulikki Pietilä kuvasi paljon kaitafilmejä heidän elämästään pienellä saarella, Klovharulla. Loppukesä ja saaren laittaminen talvikuntoon pakkaamisineen oli taiteilijakaksikolle symbolinen hetki, sillä se tarkoitti siirtymistä pois saaren eristäytyneestä rauhasta takaisin Helsinkiin ja arkiseen elämään.

Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän elämän keskeinen paikka oli Klovharu, pieni ja karu saari Suomenlahdella, missä he viettivät kesät 1960-luvulta lähtien. Klovharusta tuli nopeasti heille sekä kesäinen turvapaikka että luovan työn keskus. Pietilän kuvaamat kaitafilmit ovat arvokas kulttuuriperintö, sillä ne eivät pelkästään tallenna Klovharun ainutlaatuista tunnelmaa ja kauneutta vaan dokumentoi myös merkittävän taitelijakaksikon elämää.

Tove Jansson Tuulikki Pietilän linssin läpi: Tove yhdessä hänen ja Tuulikin Psipsina-kissan kanssa, 1972

Tove Jansson Tuulikki Pietilän linssin läpi: Tove, 1973-1975

Me emme kalasta niin paljon kuin pitäisi mutta aika paljon sentään. Pohja on kivinen, ja kun verkko juuttuu ja kun sen sitten vihdoin saa ylös se on ihan repaleinen. 

Tove Jansson & Tuulikki Pietilä
Haru, eräs saari

Tove Jansson Tuulikki Pietilän linssin läpi: Klovharu, 1982

Loppukesä Klovharulla oli aina erityinen ja hieman haikeaa aikaa Tove Janssonille ja Tuulikki Pietilälle. Saaren kesäelämä alkoi vähitellen muuttua syksyn merkkeihin – heidän rakentaman mökkinsä ympärillä merituuli tuntui kylmemmältä ja päivänvalon määrä väheni. Vuosi vuodelta pakkaamisesta tuli tärkeä osa loppukesän rituaalia. Se merkitsi hyvästejä saarelle, joka oli tarjonnut heille inspiraatiota ja hetkittäistä rauhaa kuukausien ajan. Tavarat, joita he olivat huolellisesti järjestäneet ja käyttäneet kesän aikana, piti nyt pakata mukaan tai suojata tulevalta talvelta. Klovharun ympärivuotiset karut olosuhteet vaativat tarkkuutta, ja heillä oli omat rutiininsa siinä, miten talo valmisteltiin kylmän vuodenajan koettelemuksiin. Lue lisää kaksikon saapumisesta ja lähtemistä saarelta tästä artikkelista, jossa on mukana hyvin valmistellut pakkauslistat kesiä varten.

Pakkaaminen oli kaksikolle symbolinen hetki, sillä se tarkoitti siirtymistä takaisin Helsingin vilinään ja arkeen. Samalla kun Jansson ja Pietilä järjestelivät tavaroitaan, he saattoivat kuitenkin nauttia meren läheisyydestä. Meren, joka oli ollut heidän ystävänsä ja vastustajansa koko kesän ajan. Meren äärellä he saattoivat kokea hiljaisen lupauksen, että saari odottaisi heitä taas seuraavana kesänä.

Tove Jansson Tuulikki Pietilän linssin läpi: Tove Klovharulla pakkaamassa tavaroita kesän päätteeksi, 1983

Taidegraafikko, professori Tuulikki Pietilä on kuvannut puolisoaan Tove Janssonia satoja tunteja kaitafilmille yhteisten vuosien aikana. Pietilä osti Konica-merkkisen kameransa Japanista 70-luvun alussa maailmanympärimatkallaan Janssonin kanssa. Kaitafilmeille tallentui hetkiä saarella, toisinaan Janssonin taiteellista työskentelyä ja toisinaan heidän ja ystävien yhteisiä hetkiä meren ja luonnon keskellä. Tutustu kesäisiin taltiointeihin ja lue lisää myös aiemmastta postauksestamme.