Vuonna 1960 Tove Jansson sai ruotsalaiselta lastenkirjailijalta ja silloiselta Rabén & Sjögrenin kustannustoimittajalta Astrid Lindgreniltä pyynnön kuvittaa J. R. R. Tolkienin Hobitin uuden ruotsinnoksen Bilbo – en hobbits äventyr. Pyytäessään Janssonia kuvittajaksi, Lindgren kirjoitti: ”Mutta kuka lohduttaisi Astridia, ellet suostu ehdotukseen, jonka tässä esitän?”

Tove Jansson oli maailmankuulu kirjailija, kuvittaja, pilapiirtäjä ja kuvataiteilija, joka liki rajattomalta tuntuvan oman tuotannon lisäksi kuvitti uransa aikana myös muiden arvostettujen kirjailijoiden teoksia. Yksi merkittävimmistä kuvitustöistä oli vuonna 1958 hänen saama pyyntö kuvittaa Lewis Carrollin The Hunting of the Snark -kirjan ruotsinnos. Kuvitustyötä ehdotti kustantaja Åke Runnquist, josta kirjan kuvittamisen myötä tuli Tove Janssonille tärkeä yhteistyökumppani ja ystävä. Vuonna 1965 Runnquist pyysi Janssonia kuvittamaan Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa, ja vaikka Jansson oli juuri parhaillaan kiireisempi kuin koskaan, ei hän voinut vastustaa houkutusta tarttua tarjoukseen. 

“Kun lukee kirjaa, näkee Tove Janssonin piirrokset edessään ja sanoo itselleen, että tästä tulee vuosisadan lastenkirja, joka elää kauan sen jälkeen, kun meidät on kuolleina kuopattu.”

Näin Astrid Lindgren lähestyi Tove Janssonia kirjeitse 1960. Janssonin ei kauaa tarvinnut epäröidä Tolkienin klassikkokirjan kuvittamiseen ryhtymistä ja Bilbo – en hobbits äventyr Tove Janssonin kuvittamana julkaistiin pari vuotta myöhemmin. Kuten Boel Westin kirjassaan Sanat, kuvat, elämä kirjoittaa, Tolkien projektista tuli monella tapaa ainutlaatuinen kahden maailman tunnetuimman pohjoismaisen kirjailijan työskennellessä yhdessä lastenkirjan parissa, jota kumpikaan ei ollut kirjoittanut – Lindgren kustantajana ja Jansson kuvittajana. 

“Hobittia tulkitessaan Jansson piirsi jokaisen hahmon vapaasti 20 – 60 kertaa kunnes oli tulokseen tyytyväinen”

Jansson kuvaili Lindgrenille kuinka halusi ehdottomasti pitää erillään Tolkienin käännökseen tulevat kuvat hänen itse luomastaan muumien maailmasta ja sen tyylistä. ”Olen yrittänyt vapautua muumityylistäni reiluilla viivoilla ja huolellisesti täytetyillä pinnoilla”, Jansson kirjoitti Lindgrenille. Hän pyrki tulkitsemaan Tolkienin hahmoja vapaammin eikä käyttänyt lyijykynää tussin alla kuten oli muumikuvituksia luodessaan tottunut tekemään. Tolkienin hahmoja piirtäessään Jansson piirsi kunkin hahmon jopa 60 kertaa ollakseen tyytyväinen tulokseen. Kuvittajana Jansson luotti 1960-luvun kehittyneeseen painotekniikkaan, ettei valmiista kirjasta nähnyt kuinka kuvitukset olivat liimattu yhdeksi kuvaksi yksittäisistä piirroksista.

Tove Janssonin kuvituksia Tolkienin Hobitti, eli Sinne ja takaisin -kirjaan

Hobitin kuvitustyötä tehdessään Jansson syventyi maisemiin, tarinan hahmojen maailma ei häntä niinkään kiinnostanut. Hän jopa teki joistain hahmoista erityisen pieniä nostaen maisemia enemmän esiin. Tove Jansson enemmänkin piirsi Tolkienin tekstistä vaikutelmia eikä kirjaimellisia toisintoja. Tämä ei tyydyttänyt moniakaan Tolkienin vannoutuneita faneja, jotka kokivat Janssonin sivuuttaneen hahmojen keskeisiä piirteitä. Tämä oli yksi syy, miksi kirja ei nauttinut suurta suosiota vaikka kustantajana toiminut Lindgren kirjaa vuosisadan lastenkirjaksi uumoilikin. 

Erityisesti maisemiin ja tapahtumapaikkoihin syventymiseen selkeä syy oli Tolkienin tekstin ja Janssonin sisäisen maailman yhteneväisyys. Saamassaan toimeksiannossa Jansson näki mahdollisuuden kauhun kuvittamiseen – Hobitissa oli mukana Janssonin kaipaamaa taipumusta katastrofien dramatiikkaan. Kokosivun kuvissa Tove Jansson luotti omaan totuttuun tapaansa piirtää mutta työsti kutakin kuvaa lukuisia kertoja, jotta muumimaisuus ei olisi ilmeistä. Lukijat näkivät kuvat kuitenkin enemmän janssonmaisina kuin ”aitoina tolkieneina”.

Tove Janssonin kuvallista tuotantoa esittelevä uutuuskirja sisältää jopa 106 kuvitusta

Brittiläinen sarjakuviin erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija Paul Gravett on vastikään kirjoittanut Thames & Hudsonin kustantaman englanninkielisen kirjan, joka esittelee Tove Janssonia monipuolisena taiteilijana viehättävien kuvien ja inspiroivien tekstien avulla. Kirjassa keskitytään Janssonin mittaamattoman laajan tuotannon osalta erityisesti kuvitustöihin. Tuoreessa Tove Jansson -teoksessaan Gravett kirjoittaa: “Hänen Klonkkunsa oli hirviömäisen suuri Tolkieninkin yllätykseksi. Tolkien tajusi, ettei ollut koskaan selventänyt Klonkun kokoa ja niinpä hän teki teoksen toiseen painokseen lisäyksen, jossa kuvaili Klonkkua ”pieneksi, niljakkaaksi olennoksi.””

Tove Janssonin luomat kuvitukset Tolkienin klassikkoon ovat ruotsinnoksen lisäksi ilmestyneet myös suomenkielisissä painoksissa Hobitti – eli Sinne ja takaisin -nimikkeellä. Siksi vuonna 1992 Tove Jansson kirjoittikin juuri Suomen Tolkien-seuran puheenjohtajalle ”Minulle Hobitin kuvittaminen oli seikkailu”. 

Lue lisää Tove Janssonin kuvituksista kirjaan Liisan seikkailut ihmemaassa.