Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 1955 levysoittimen ääressä, kun Tuulikki soitti levyjä Taiteilijakillan jouluhipoissa. Musiikki oli alusta asti vahva yhteinen kiinnostuksen kohde, ja ajan myötä heidän yhteinen musiikkikokoelmansa kasvoi ja laajeni sekä formaatiltaan että genreiltään.

Laulaja ja näyttelijä Emma Klingenberg on käynyt vuosia läpi Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän musiikkikokoelmaa. Tove Janssonin musiikkimaailmasta kertovassa kirjassa Detta är min målarsång Klingenberg kertoo kokoelmasta, joka on toistaiseksi ollut tutkimaton aarreaitta. Kirja, vapaasti suomennettuna “Tämä on maalarilauluni”, on toistaiseksi saatavilla ainoastaan ruotsiksi.

Lue lisää Klingenbergin työstä kirjan parissa!

Kirjan työstämisen aikana Klingenberg on käynyt läpi Toven ja Tuulikin koko musiikkikokoelman, joka koostuu savikiekkolevyistä, LP-levyistä ja C-kaseteista. Vanhin savikiekko, Oskar Merikannon ”Lienan kahvilaulu”, on vuodelta 1915. Savikiekot, jotka olivat kalliita ja hauraita, ovat vain pieni osa kokoelmasta. Suurin osa LP-levyistä on ostettu Toven ja Tuulikin matkoilta ympäri maailmaa. Kun he menivät juhliin, he toivat valikoiman levyjä mukanaan pehmustetuissa kansioissa, sillä he tiesivät, että musiikki oli iso osa juhlatunnelmaa – pari viihtyikin mielellään levysoittimen ääressä.

Kuuntele Spotifyssa musiikkia, johon Tove ja Tuulikki tanssivat aikoinaan:

Kasettikokoelma

Tuulikki oli kiinnostunut eri formaattien teknisestä kehityksestä, joten C-kasetin tullessa markkinoille 1970-luvulla, hän osti nauhurin, jonka avulla hän pystyi nauhoittamaan suosikkejaan, tekemään omia miksauskasetteja ja kartuttamaan entistä henkilökohtaisempaa musiikkikokoelmaa. Nyt hän saattoi tehdä ”mix-nauhoja”, kasetteja, jotka sisälsivät sekoituksia eri levyjen kappaleista tai jopa radiosta nauhoittamiaan kappaleita.

Tuulikki piti erittäin tarkasti kirjaa kasettikokoelmastaan ja kirjoitti kaikki tiedot paksuihin sinisiin ”hakemistokirjoihin”. Sekä hakemistoon että kasettikoteloihin kirjoitettiin nimi, esittäjä, säveltäjä ja joskus myös kesto. Lisäksi kasetit numeroitiin ja järjestettiin eri väriluokkiin musiikkilajin mukaan yksityiskohtaiseen järjestelmään. Hän kirjoitti myös pieniä merkintöjä kasettien koteloihin, kuten ”Toven suosikkiblues” (Bobbie Gentryn ”Ode to Billie Joe”) tai ”Hyvä!”.

Osa kasettikokoelmasta

Klingenberg lainaa kirjassaan Toven kirjoittamaa kirjettä, jossa hän kertoo, Tuulikin rakentaneen hyllyn ja sanoo: ”Toivottavasti se kestää kauan, hyllyt täyttyvät aina liian nopeasti!”. 

Kaiken sen lisäksi, että kasetin sisällöstä kerrottiin yksityiskohtaisesti, myös kasettikoteloiden koristelu oli tärkeää. Tuulikki käytti yleensä postikortteja ja muita kuvia, jotka hän leikkasi koteloihin sopiviksi. 

Tove Janssonin kuvitus kasettiin Lontoon-matkasta

Esimerkkejä kasettikokoelman luokista:

• Klassikot
• Chanson français
• New Orleans, blues ja jazz
• Tanssi
• Kansanmusiikki maittain (jokaisella maalla oli oma värinsä ja luokkansa).

Sen lisäksi, että Tuulikki teki mixtapeja ja siirsi kokonaisia LP-levyjä kasetille, he tekivät myös äänitallenteita kasetille matkoillaan. Äänitteitä on kuuluisasta jazzklubista Preservation Hallista New Orleansissa aina työhön liittyviin juttuihin, kuten Toven radiohaastatteluihin. Tove teki usein kuvituksia näihin matkoilla äänitettyihin kasetteihin.

Toven tulkinta punkkarista Lontoon matkalta vuonna 1982

Rockin nälkäisiä sotilaita

Lopulta kokoelma koostui yli tuhannesta kasetista ja kuudestasadasta LP-levystä, jotka kaikki oli siististi kirjattu kolmeen paksuun kirjaan. Talvisin Tove ja Tuulikki asuivat erillisissä asunnoissa samassa helsinkiläisessä kerrostalossa, ja kasettikokoelma asui Tuulikin luona, vaikka Tovellakin oli työhuoneessaan oma musiikkihylly. 

Kesät vietettiin Klovharunin saarella, jonne he pakkasivat mukaansa suosikkikasettinsa. He toivat mukanaan monenlaista musiikkia: klassista musiikkia, kuten Brandenburgin konsertot, kantrimusiikkia, kansanmusiikkia ja jazzia. 

Vuonna 1981 sotilaat murtautuivat Klovharunin mökkiin alueella pidettyjen sotaharjoitusten aikana ja veivät suuren osan kaseteista. Klassinen musiikki ja jazz jäivät jäljelle, mutta Tuulikin muistiinpanot kertovat, mitä kaikkea varastettiin. Mitä ilmeisimmin Tove ja Tuulikki kuuntelivat saarella kesäöiden iloksi muun muassa Alice Cooperia, Janis Joplinia, David Bowieta ja Johnny Cashia, jotka päätyivät sotilaiden saaliiksi. 

Lue lisää Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kiinnostuksesta musiikkiin Emma Klingenbergin kirjasta Detta är min målarsång: Tove Jansson och musiken. Kirja löytyy tällä hetkellä vain ruotsiksi.