Miltä elämä kuulostaa? Tove Jansson ja musiikki
Tove Janssonille musiikki oli tärkeä henkireikä läpi elämän. Laulaja ja näyttelijä Emma Klingenberg on kirjoittanut kirjan musiikista Tove Janssonin elämässä.
Kun laulaja ja näyttelijä Emma Klingenberg teki tutkimustyötä vuonna 2020 ensi-iltansa saanutta Tove Jansson – Lauluntekijä -konserttia varten, hän sukelsi Tove Janssonin musiikkimaailmaan. Siitä, minkä piti olla vain valmistautumista konserttiin, tulikin viiden vuoden mittainen sukellus kaikkeen musiikkiin liittyvään Toven elämässä.
Musiikki oli Tove Janssonin elämän perusta
Viiden vuoden työn tulos on nyt julkaistu kirjassa Detta är min målarsång – Tove Jansson och musiken (Epävirallinen käännös: Tämä on maalarilauluni – Tove Jansson ja musiikki). Kirjassa Klingenberg kuvaa musiikin monipuolista roolia Toven elämässä – hänen omista laulusanoituksistaan ja teksteistään teatterinäytelmien lauluihin sekä matkamuistoksi ostettuun musiikkiin, jota Tove ja hänen puolisonsa Tuulikki Pietilä kuuntelivat juhlissaan.
Emma Klingenbergin mukaan musiikki oli Tove Janssonille eräänlainen peruspilari, josta hän iloitsi läpi elämän.
”Musiikki oli alusta asti luonnollinen osa häntä. Hän oli musikaalinen, mutta ei niin, että hän olisi itse säveltänyt musiikkia, vaan hän käytti musikaalisuuttaan kaikessa, mitä hän teki”, Klingenberg sanoo.
Tove Janssonin musikaalisuus näkyi monin tavoin – muun muassa kielellisessä rytmitajussa. Klingenbergin mukaan tämä johtuu osittain siitä, että Tove – kuten monet hänen sukupolvensa edustajat – luki paljon runosäkeitä ja riimitteli myös itse.
Kuvitus eräästä Tove Janssonin varhaisista päiväkirjoista, jossa hän kirjoittaa: ”Ostin jazzofonin ja lauloin, mutta Einar ei pitänyt siitä”.
Miltä värit kuulostavat?
“Ja tietysti myös hänen maalauksissaan ja värien käytössä on musikaalisuutta”, Klingenberg sanoo ja mainitsee Janssonin ystävän ja opettajan, taiteilija Sam Vannin, joka puhui usein siitä, miltä värit kuulostavat ja miten ne kaikuvat.”
”Kun laitan tuon levyn soimaan, tiedän tarkalleen, missä kuulin hissin pysähtyvän, ovikellon soivan, tarkalleen, kun seisoit eteisessä ja otit minut syliisi.”
Kirjeessä Vivica Bandlerille hän kuvaili itseään eräänlaiseksi synesteetikoksi – ihmiseksi, jonka aistit tekevät yhteistyötä ja säestävät tapahtumia värien, tuoksujen ja sävyjen kautta:
”Minulla on suuri kyky liittää tapahtumia muistissa ympäristöön, musiikkiin – tuoksuihin tai näkymiin. Kun laitan tuon levyn soimaan, tiedän tarkalleen, missä kuulin hissin pysähtyvän, ovikellon soivan, tarkalleen, kun seisoit eteisessä ja otit minut syliisi.”
Tove Jansson ja musiikki = vapaus
Tove Jansson soitti useita soittimia, kuten harmonikkaa, omaksi ilokseen, mutta hän ei osannut lukea nuotteja eikä säveltänyt musiikkia. Näin musiikista tuli hänelle eräänlainen vapauden tila, jossa hänen ei tarvinnut tuntea suorituspaineita.
”Siksi korostan kirjassa tätä vapausnäkökulmaa. Itse asiassa musiikki oli hänen elämässään lähinnä vapauttava voima. Hän oli niin uskomattoman tuottelias, että mielestäni oli todella hienoa, että hän pystyi antamaan tuon osan musiikista, musiikin tekemisen, jollekin toiselle. Se ei niin sanotusti ollut hänen tehtävänsä.”
”Minun täytyy saada tanssia, kun on juhlat”
Ajan myötä tanssimisesta tuli äärimmäisen tärkeää Tove Janssonille, joka rakasti tanssimista sekä saarellaan että juhlissa. Nuorena tyttönä hän oli kuitenkin ujo ja varovainen, ja hänen täytyi löytää tiensä tanssimiseen askel askeleelta.
Klingenberg siteeraa kirjassaan yhtä Toven kirjettä perheelleen Pariisista vuodelta 1938, jossa hän kuvailee, kuinka ruotsalainen taiteilija Birger Carlstedt opetti hänelle uuden tanssin yökerhovierailun yhteydessä.
”Birger opetti minut tekemään sitä – se koostui enimmäkseen täysin improvisoidusta tärinästä, pieniä jäykkiä askelia, ’kuin kävelisi upottavalla aavikon hiekalla’, ja oli ehdottomasti keskityttävä ja seurattava musiikkia, jotta pärjäisi ylipäätään.”
Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä tallentuivat kameraan riehakkaassa tanssissa. Valokuvaaja: Lis Hooge Hansen.
Kun Tovelta joskus kysyttiin, mitä tanssi oli merkinnyt hänelle, hän korosti, että on tärkeää, että hän ylipäätään voi tanssia. Hän eli aikana, jolloin tanssiminen oli välillä kiellettyä.
Sota-aikana tanssiminen oli kiellettyä tai ainakin sopimatonta. Ehkä tanssi oli silloin erityisen latautunut ja juhlat ja musiikki erityisen tärkeitä. Vuoden 1944 päiväkirjassaan Tove kirjoitti ”suurista 25 hengen hipoista”, jossa hänellä oli hauskaa, paitsi kun joku ilkeili hänen soolotanssistaan: ”Hitto. Minun täytyy saada tanssia, kun on juhlat.”
Miltä elämä kuulostaa?
Emma Klingenberg seuraa kirjassaan Detta är min målarsång (Tämä on maalarilauluni) Toven elämää musiikin kautta.
Minua kiehtoo ajatus elämänviivan hahmottamisesta – millaisia ääniä elämän varrelta kuuluu, kun tarkastelee Toven elämänkaarta ikään kuin lintuperspektiivistä?
Klingenbergin mukaan Toven elämän ääniin kuuluvat niin revyytähdet, ranskalaiset chansonit kuin tietysti jazz ja kaikki se maailman eri kolkista tuleva musiikki jota hän kuunteli. Ja Toven tietysti lempimusiikki tanssimiseen – blues.
Kuuntele Spotifyssa musiikkia, jonka tahtiin Tove ja Tuulikki tanssivat.
Elämän äänet
Emma Klingenberg huomauttaa, että Tove Janssonin elämän musiikki oli paljon muutakin kuin lauluja ja levyjä. Siinä on kyse myös muista asioista, elämän äänistä. Juhlista, hiljaisuudesta, Klovharusta, matkustamisesta, äänistä. Lapsuuden äänistä.
Miltä kuulosti Janssonin perheen lapsuudenkoti Helsingin Katajanokalla?
”Tulin siihen tulokseen, että perhe oli aika äänekäs. Ajattelen juhlia ja sitä, miltä kuulosti, kun käveli portaita ylös heidän rappukäytävässään. Se oli perhe, jossa naurettiin ja laulettiin, oli isä Viktor ”Faffan” Janssonin juhlia ja heillä oli piano, kitaroita ja balalaika.”
Elävä musiikki oli Janssonin perheelle tärkeää
Emma Klingenberg huomauttaa, että musiikki oli tärkeää jo Tove Janssonin lapsuudenkodissa. Musiikkia kuunneltiin yhdessä, sitä myös tehtiin yhdessä, ja usein se oli elävää musiikkia.
Klingenbergille oli tärkeää päästä käsiksi Tove Janssonin varhaisiin päiväkirjoihin. ”Se oli palapelin pala, joka oli tärkeä, jotta voisi ymmärtää millainen hänestä tuli aikuisena. Perusta oli aito kiinnostus musiikkiin lapsena.”
Kirjassa on useita kauniita kuvituksia Toven varhaisista päiväkirjoista, muun muassa kuva Tovesta soittamassa jazzofonia. Toinen kaunis kuvitus kuuluu hänen äitinsä Signe ”Ham” Hammarsten Janssonin sanoittaman lauluun niemltä Toves visa (”Toven laulu”). Laulussa on Hamin omat sanoitukset Birger Sjöbergin sävelmään, joka löytyi myös Janssonin perheen laulukirjasta ja oli yksi niistä lauluista, joita he lauloivat saarilla kesäisin.
Tove & Tooti – musiikkia fanittava pariskunta
Toven elämänrakkaus Tuulikki Pietilä oli suuri musiikin ystävä, ja he tapasivat juhlissa, kun molemmat ajautuivat levysoittimen ääreen. Yhteinen kiinnostus musiikkiin toi heille paljon iloa. Yksi keskeinen ilmentymä musiikin roolista oli heidän keräämänsä valtava kasetti- ja levykokoelma, jota Tuulikki hoiti lähes tieteellisellä tarkkuudella. Kokoelma koostui suurelta osin heidän suosikkimusiikistaan, joka oli huolellisesti tallennettu värikoodattuihin vihkosiin. Mutta yhtä tärkeitä olivat kasettitallenteet pariskunnan arjesta ja matkoista.
“He nauhoittivat myös elämän ääniä. Ja joskus he luultavasti unohtivat, että äänitys oli päällä. On hienoa seurata heitä äänitteiden kautta klubeille ja juhliin. Kuvailen niitä tallennetuiksi aikakapseleiksi. Tavallaan avaat oven ja pääset astumaan sisään ja kuulemaan, miltä Tootin ja Toven jutustelu kuulosti, mistä he puhuivat keskenään, kun he olivat unohtaneet nauhoittavansa.”
Tuulikki leikkasi ääninauhoja Super 8 -kaitafilmille tallentamiinsa elokuviin pariskunnan yhteisiltä matkoilta ja käytti musiikkia eri tapahtumien säestykseksi.
”Miten hän on ajatellut, että tietty tapahtuma hänen elämässään säestetään? Mitä musiikkia hän kuulee? Kirjassa annan esimerkin heidän paluumatkastaan New Yorkista maailmanympärimatkan jälkeen – on kiehtovaa tutkia, mitä musiikkia he kuuntelevat puksuttaessaan Atlantin yli laivalla”, Klingenberg sanoo.
Lue lisää upeasta musiikkikokoelmasta täältä!
Toven ”iloinen ja rietas” musiikki
Toinen tärkeä teema Emma Klingenbergin kirjassa ovat Tove Janssonin rakkauslaulut. Yksi kategoria ovat vakavat ja herkät laulut, joita hän kirjoitti muun muassa Vivica Bandlerille ja Atos Wirtaselle. Täysin toisenlaista tyyliä edustaa kappale, joka löytyi muovitaskusta, jonka otsikkona oli ’Iloista ja riettaista’. Vauhdikkaassa Stora Mymmelvisanissa (”Suuri Mymmeli-laulu”) kuvataan, mitä tapahtui ”kummitusbileissä”, joissa lesbonaiset tapailivat vapaasti. Laulun tekohetkellä tämä oli jotain, mitä saattoi tehdä vain pienessä piirissä suljettujen ovien takana, sillä homoseksuaalisuus oli Suomessa edelleen lailla kielletty.
”Se iskee mahtavalla tavalla suoraan vyön alle. Se, että hän itse säilytti tämän jälkipolville, on merkittävää. Toven elämässä oli myös iloinen ja hillitön puoli. Uskon, että hän halusi viestiä jotain sillä, että hän huolehti sen tallentamisesta – ettei asioita pidä ottaa liian vakavasti. Myös tälle puolelle on tilaa. Vaikka nimesi olisi Tove Jansson”, Emma Klingenberg sanoo.
Voit lukea lisää Toven rakkauslauluista täältä:
Toven musiikkia nuotteina
Detta är min målarsång saa pian sisarteoksen, sillä Klingenberg julkaisee nuotit joistakin kirjassa mainituista musiikeista.
”On hyvin tärkeää, että musiikki on kaikkien saatavilla. Ihmiset haluavat kuulla, miltä musiikki kuulostaa, ja se pitää olla saatavilla!”
Emma Kligenberg on myös äänittänyt uusia sävellyksiä joistakin Toven rakkauslauluista, joista ensimmäinen, Regnvisa (”Sadelaulu”) on kuunneltavissa Spotifyissa täältä.
