Vuonna 1952 Tove Jansson sai tehtäväksi maalata kaksi jättimäistä seinämaalausta Haminan kaupungille. Monista muista seinämaalauksistaan poiketen hän ei tehnyt näitä teoksia paikan päällä, vaan maalasi ne Helsingissä sijaitsevassa ateljeessaan. Mutta miten hän onnistui kuljettamaan 5,5 metrin pituiset seinämaalaukset Haminaan bussilla?

Haminan 300-vuotisjuhlavuotta varten tilatut seinämaalaukset kuvastavat rannikkokaupungin historiaa. Ne ripustettiin Hotelli Seurahuoneeseen, paikkaan, johon suurella yleisöllä ei ole pääsyä. Vuoden 2022 kesällä maalaukset olivat ensimmäistä kertaa laajemman yleisön ihailtavina osana Tove Jansson ja meri -nimistä näyttelyä Haminassa.  

Miten seinämaalauksia kuljetetaan bussissa

Vuoden 2022 kesällä 5,5 metrin pituiset seinämaalaukset siirreetiin  noin 150 metrin pituisen matkan Haminan halki Raatihuoneen näyttelytilaan. Teoksia kannettiin kuuden miehen voimalla operaatiossa, jota oli taltoimiassa useampi toimittaja kameroineen.

Tove Jansson itse kuljetti kyseiset maalaukset vuonna 1952 huomattavan paljon pidemmän matkan ilman sen suurempia järjestelyjä. Hän taittoi 150 kilometrin pituisen matkan Helsingistä Haminaan julkista liikennettä hyödyntäen. Koska maalauksia ei oltu vielä kehystetty, taiteilija sai ne kätevästi rullalle bussimatkan ajaksi.

Seinämaalausten tuli esittää kadetteja 

Hamina toivoi Janssonin näyttävän kaupungin merellistä historiaa seinämaalauksissaan. Häntä pyydettiin sisällyttämän maalauksiin kadetteja, joita Suomen Kadettikoulu Haminassa oli kouluttanut vuosina 1821-1903.

Toinen Haminan tilaama seinämaalaus on nimetön. Se esittää 1800-luvun Haminaa merenrannasta nähtynä.

Etualalla on kadetteja ja biedermeyer-pukuisia naishahmoja, sekä merenkulkuun liittyvää esineistöä ankkureista köysiin ja tiimalasista aurinkokelloon sekä laivan keulakuvaan.

Jalustalla seisoo karttapallo, joka muistuttaa Muumilaakson kristallipalloa. Itse kaupunki torneineen näkyy kauempana.

Tove Jansson sisällytti teokseen monia lempiaiheitaan: majakan, ukkosmyrskyn ja aalloissa kiitävän purjelaivan, sekä monia koristeellisia kasviaiheita.

Tarina merenpohjasta

Merenalaisen muraalin nimi on Tarina merenpohjasta. Tove Jansson ei antanut selitystä sille, minkä takia kolme kadettia seisovat merenpohjassa katselemassa merenneitoa. Ne, jotka uskovat merenneitoihin, uskovat myös merenpohjassa seisoviin kadetteihin, hänen on kerrottu sanoneen.

Työn värimaailma ja korallimainen vedenalainen kasvusto ovat osoitus Tove Janssonin mielikuvituksesta – eivät niinkään todenmukainen kuvitus Itämeren merenalaisesta elämästä.

Teoksessa on myös monia tarunomaisia eläimiä, jotka muistuttavat Janssonin työstä lastenkirjailijana. Löytyypä teoksesta myös erityinen vihreä merenolento, jonka tiukka katse muistuttaa Muumilaakson Pikku Myystä.

Maalauksissa piilee kaksi muumipeikkoa

Molempia muraaleita koristaa myös pieni muumipeikko. 

Muumien suosion kasvaessa osa haminalaisista uskoi “heidän” muumipeikkojensa olleen Tove Janssonin ensimmäiset. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä muumeja esiintyi Janssonin teoksissa jo vuosia aikaisemmin ja ensimmäiset muumi-tarinatkin julkaistiin jo 1940-luvulla.

Muraalien ennakkomaksu mahdollisti uusia maalauksia

Ennakko, jonka Tove Jansson sai muraaleista, oli tervetullut helpotus taloutensa kanssa painivalle Janssonille.

Osan muuraleista saamastaan ennakosta Jansson käytti velkojen ja maksamattomien verojen maksuun. Lisäksi hän osti maalauspohjia studiolleen ja sai lopuilla rahoilla hankittua itselleen vielä hienon laukun ja uuden mekon.