
”Miksi meidän pitäisi syödä niin hirveän paljon vain siksi, että on joulu” – Tove Janssonin suhde jouluruokaan

Joulu oli Tove Janssonille lapsena vuoden kohokohta. Perinteistä, kuten oikeista kynttilöistä joulukuusessa ja saman jouluseimen rakentamisesta, pidettiin kiinni vuodesta toiseen, mutta millaista jouluruokaa Janssonin perheessä syötiin?
Vuonna 1963 Tove Jansson puhui radiossa lyhyessä puheenvuorossaan joulunajan tunteistaan. Hän aloittaa kertomalla lapsuutensa jouluista:
”Kun olin lapsi, joulu oli todellinen, odotuksen, ystävällisyyden ja rauhan päivä. Koko vuoden kohokohta. Jälkikäteen ymmärrän, että juhla ei ehkä ollut niin runsas kuin luulin, mutta tärkeää oli kuusi palavine kynttilöineen ja jouluseimen rakentaminen, jonka ympärillä oli pyhä maisema sammaleesta ja hiekasta rakennettuina.”
Puheen pääviesti on, ettei joulun pitäisi antaa ”muuttua paniikiksi”, mutta Tove puhuu myös suhteestaan ruokaan jouluna:
”Miksi meidän pitäisi syödä niin hirveän paljon vain siksi, että on joulu? Miksi joulu liittyy niin paljon ruokaan, se on melkein noloa.”
Janssonin perheen joulupöydän antimet
Varmaksi voidaan sanoa, että aikuinen Tove Jansson ei koskaan asettanut ruokaa etusijalle, ei edes joulunpyhinä.
Kun häntä pyydettiin kertomaan jouluruokareseptejä Vi-lehteen vuonna 1965, hän kirjoitti reseptien sijaan lyhyen tarinan siitä, miten joulua vietettiin Janssonin perheessä, kun hän oli pieni. Tämä novelli nimeltä Vår magiska jul (”Maaginen joulumme”) julkaistiin myöhemmin lukuna Toven omaelämäkerrallisessa kirjassa Kuvanveistäjän tytär (1968). Janssonin perheen joulun viettoa kuvaava luku ei sisällä reseptejä, mutta siinä mainitaan joitakin ruokia.
”Äiti punnitsi karamellit ja pähkinät kirjevaa’alla niin että jokainen sai tasan yhtä paljon. Vuoden mittaan kaikki asiat saavat mennä miten sattuu, kellään ei ole aikaa pitää mistään kovin tarkkaa lukua, mutta joulu on ehdottoman oikeudenmukaisuuden aikaa. Siksi se niin rasittaakin.”

”Ruotsissa täytetään makkaroita, valetaan kynttilöitä ja viedään pieniä koreja köyhille monen kuukauden ajan ja kaikki äidit ompelevat lahjoja öisin. Jouluaaton tullessa he kaikki muuttuvat Lucioiksi.”
Kuvanveistäjän tytär, 1968
Lue lisää Janssonin perheen oudosta perinteestä yhdistää Lucia ja joulu.
Kuvanveistäjän tyttäressä ainoa kuvaus jouluruoan valmistamisesta on se, kuinka Toven äiti Signe ”Ham” Hammarsten Jansson leipoi ”lussikatteja”, lucia-pullia, eli vehnästä tehtyjä makeita sahramipullia:
”Hän piirsi punssitrissalla piparkakkupukkeja ja teki luciapulliin eli ’lussikatteihin’ kippuraiset jalat ja rusinan keskelle mahaa. Lussikateilla oli Ruotsista tullessaan neljä jalkaa mutta niitä tuli lisää joka vuosi kunnes katteja ympäröi villin näköinen kiehkuraornamentti.”


Jouluruokaa Muumilaaksossa
Vaikka ruoka ei ehkä ollutkaan Tove Janssonin elämän ykkösasia, syöminen on tärkeä osa elämää Muumilaaksossa, Tove Janssonin muumitarinoihin luomassa maailmassa.
Koska muumit perinteisesti nukkuvat talviunta, joulua ei yleensä vietetä. Tove kuitenkin kirjoittaa joulusta novellissa Kuusi, joka on kirjassa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1963). Hemuli herättää muumit ja kertoo, että joulu on tulossa. Muumit eivät ymmärrä, miksi kaikki juoksentelevat ja valmistautuvat jouluun, ja päätyvät uskomaan, että joulu on jokin pelottava olento.
– Ruokaa? toisti Muumipeikko ihmetellen. – Syökö joulu? Täti ei kuunnellut. – Luuletteko te, että joulusta selviää ilman ruokaa? hän sanoi kärsimättömästi ja potkutteli tiehensä rinnettä alas. Äiti ahersi koko iltapäivän. Ja juuri ennen hämärän tuloa joulun ruoka oli valmiina pienissä kupeissa kuusen ympärillä. Oli mehua ja viiliä ja mustikkapiirakkaa ja vatkattua munaa ja kaikenlaista muuta, mistä muumit pitivät. – Mahtaakohan joulu olla hyvin nälkäinen? kysyi äiti levottomana. – Tuskin nälkäisempi kuin minä, isä sanoi haikeasti.
Kuusi, novellikokoelmasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1963)
Suurin osa Muumien tarjoamista ruoista ei ole lainkaan perinteistä pohjoismaista jouluruokaa, vaan ne koostuvat ruoka-aineista, joista ”Muumiperhe piti”. Tässä nähdään esimerkki siitä, miten muumit tekevät asioita omalla tavallaan, ja ehkä myös vihje siitä, että itse ruoka ei koskaan ollut kirjailijalle joulun tärkein asia.
Ainoa jouluun liittyvä ruoka-aine, joka mainitaan Kuusi-novellissa, on vatkattu muna, mutta ruoan valinta ei vaikuta joulukuusen ympärille kokoontuneiden pienten olentojen kokemaan iloon. Lyhyt tarina päättyy siihen, että muumiperhe palaa nukkumaan, kun taas pienet olennot kokoontuvat Toven oman lapsuuden joulun tunnelmaa muistuttavaan kohtaukseen.
”Pikku nyytit istuivat ulkona ja söivät ja joivat ja aukaisivat paketteja ja heillä oli hauskempaa kuin koskaan ennen. Lopulta he kiipesivät kuuseen ja kiinnittivät palavat kynttilät sen oksille.”
Kuusi, novellikokoelmasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1963)
