image-2457

Tove Jansson (1914–2001) oli kirjailija, kuvataiteilija ja kuvittaja, joka tunnetaan parhaiten Muumilaakson ja Muumi-tarinoiden luojana. Hän sanoitti lauluja, piirsi sarjakuvia ja pilapiirroksia, ja kirjoitti käsikirjoituksia teatteriin, radioon ja televisioon. Lastenkirjailijana Tove Jansson sai lukuisia palkintoja ja kansainvälistä tunnustusta. Koko 1900-luvun kattavan, monipuolisen taiteilijatyönsä kautta Tove Jansson inspiroi ja koskettaa yhä tänäänkin heitä, jotka löytävät hänen elämäntyönsä.

Tove Jansson rakasti työtä ja elämää, ja hänen tuotantonsa on humanismin, värien ja tarinankerronnan juhlaa. Hän kirjoitti ruotsiksi, asui Helsingissä ja vietti kesät Pellingin saaristossa. Tove Jansson syntyi 9. elokuuta 1914 ja kuoli 27. kesäkuuta 2001 Helsingissä. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.

Sukella syvemmälle ja seuraa Tove Janssonin uran huippuhetkiä sekä käännekohtia visuaalisella aikajanalla täällä, tai tekstimuotoisena alla.

 


Muumit

Ensimmäinen muumipeikoista kertova kirja oli nimeltään Muumit ja suuri tuhotulva (1945, suomennos 1991). Sarjaan kuuluu yhteensä yhdeksän kirjaa, ja viimeinen niistä on Muumilaakson marraskuu (1970). Kirjat on käännetty noin 60 kielelle. Lapsille kirjoitetut teokset kuvaavat elämän kaikkia puolia, niin sodanjälkeistä vapauden tunnetta teoksessa Taikurin hattu (1948, suomennos 1956) kuin eksistentiaalista alakuloa tarinassa Muumipappa ja meri (1965).

Englanniksi käännettiin ensin sarjan kolmas kirja, Taikurin hattu, ja samoihin aikoihin ilmestyivät myös suomenkieliset versiot ensimmäisistä Muumi-kirjoista. Taikurin hattu onkin Tove Janssonin käännetyin teos.

Tove Jansson kirjoitti ja kuvitti myös kolme rakastettua kuvakirjaa: Kuinkas sitten kävikään? Kirja Mymmelistä, Muumipeikosta ja pikku Myystä (1952), Kuka lohduttaisi Nyytiä? (1960) sekä Vaarallinen matka (1977). Teoksessa Outo vieras Muumitalossa (1980) Tove Janssonin kirjoittamaa tarinaa kuvittavat hänen veljensä Per Olov Janssonin ottamat valokuvat.

Muumit työllistivät monella saralla. Tove Jansson kirjoitti käsikirjoituksia ja valmisteli näytelmiä, teoksia käännettiin, hahmoille sävellettiin lauluja ja tarinoita sovitettiin radioon ja televisioon. Suuren kansainvälisen läpimurtonsa Muumit tekivät Evening News -sanomalehdessä useiden vuosien ajan ilmestyneen, aikuisille suunnatun sarjakuvan myötä. Vuonna 1950 Tove ja hänen veljensä Lars Jansson perustivat perheyritys Moomin Charactersin.


Kuvataiteilija

Taiteessaan Tove Jansson oli aina tarinankertoja. Nuoruusvuosinaan hän opiskeli Tukholman, Helsingin ja Pariisin taidekouluissa ja kehittyi jo varhain valmiiksi kuvataiteilijaksi.

Maalarina Tove Janssonin työ ankkuroitui kuvataiteen traditioon, ja hänen tyylilleen on ominaista väriin, muotoon ja valoon keskittyvä kerronnallisuuden ja maalauksellisuuden yhdistelmä. Varhaisia teoksia leimasi ranskalainen jälki-impressionismi ja Pariisin koulukunnan figuratiivinen kolorismi. 1960-luvulla Janssonin tyyliin vaikuttivat abstraktionismi ja informalismi.

Tove Janssonin töitä esiteltiin lukuisissa näyttelyissä, minkä lisäksi hän teki useita suuria julkisten tilojen seinämaalauksia. Näistä tunnetuimpia ovat fresko Juhlat kaupungissa (1947) Helsingin kaupungintalolla ja Muumi-aiheiset seinämaalaukset (1956) jo toimintansa päättäneen helsinkiläisen Auroran sairaalan lastenpoliklinikan seinillä.

Huomattava osa Tove Janssonin tuotannosta on omakuvia ja ylipäätään kasvokuvia. Muita toistuvia aiheita ovat satu, paratiisi, asetelmat ja meri.


Kuvittaja

Kuvittajan ura käynnistyi jo 1920-luvun lopussa, kun nuori Tove Jansson sai äitinsä kautta säännöllisiä kuvitustöitä. Toimeksiannoista saadut palkkiot olivat tärkeä vakituinen tulonlähde, ja Tove Janssonista kehittyi nopeasti piirretyn viivan virtuoosi.

Toisen maailmansodan aikana Jansson osoitti kykynsä teräväkynäisenä pilapiirtäjänä Garm-lehdessä, johon hän piirsi muun muassa karikatyyrejä vaikutusvaltaisista poliittisista johtajista kuten Hitleristä ja Stalinista. Kaiken kaikkiaan Tove Jansson piirsi Garmiin peräti 600 kuvaa. Vuonna 1941 hänet valittiin Ruotsissa ”Pohjolan humoristisimmaksi piirtäjäksi”.

Tove Jansson kuvitti omat kertomuksensa ja usein myös kirjojensa kannet, minkä lisäksi hän kuvitti myös muiden kirjailijoiden teoksia. Merkittävimpiä näistä lienevät 1960-luvulla kuvitetut ruotsinkieliset laitokset J.R.R. Tolkienin teoksesta Hobitti eli Sinne ja takaisin sekä Lewis Carrollin kirjasta Liisan seikkailut ihmemaassa.


Sarjakuvapiirtäjä

Ensimmäinen muumipeikoista kertova sarjakuva oli nimeltään Mumintrollet och jordens undergång (Muumipeikko ja maailmanloppu, 1947–1948), jonka Tove Jansson piirsi poliittiseen, vasemmistolaisesti suuntautuneeseen Ny Tid -lehteen. Maailmanmaineeseen Muumit nousivat seikkaillessaan sarjakuvassa, joka ilmestyi vuodesta 1955 alkaen jatkokertomuksena Evening Newsissä, Lontoon suurimmassa iltapäivälehdessä. Sarjakuva ilmestyi neljässäkymmenessä maassa ja sillä oli parhaimmillaan runsaat 20 miljoonaa lukijaa päivittäin, ja se onkin kaikkien aikojen menestyksekkäin suomalainen sarjakuva.

Ominaista sarjakuvalle olivat jännittävät juonenkäänteet sekä ruutuja erottavan viivan kekseliäs käyttö. Ensimmäiset viisi vuotta sarjakuvaa piirsi Tove Jansson, minkä jälkeen työtä jatkoi viidentoista vuoden ajan (1960–1975) hänen veljensä Lars Jansson.


Kirjailija

Tove Jansson oli ahkera kirjeiden kirjoittaja, hän kirjoitti novelleja ja tekstejä läpi elämänsä ja tuli tunnetuksi muumipeikoista kertovista kirjoistaan. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet hän omisti lähes kokonaan aikuisille suunnatulle kirjallisuudelle. Muutos lastenkirjoista aikuisille suunnattuun kirjallisuuteen tapahtui vähitellen, samoihin aikoihin kuin Tove Jansson lopetteli Muumilaaksosta kertovaa sarjaansa.​​

Tunnetuin aikuisille kirjoitettu teos on Kesäkirja (1972, suomennos 1973), kertomus kesää saarella viettävästä tytöstä ja hänen isoäidistään sekä samalla siitä, mitä elämä oikeastaan on. Janssonin romaanin Kuvanveistäjän tytär (1968, suomennos 1969) kuvauksista voi tunnistaa hänen omia lapsuuden maisemiaan.

Vapaus on taiteen elinehto, ja Tove Jansson piti liberalismia ja avoimuutta hetkellisiä suuntauksia tärkeämpinä. Tove Janssonin humanismi, huumori ja tarkkanäköisyys ovat läsnä hänen romaaneissaan, novelleissaan – oikeastaan koko hänen elämäntyössään.

Monet Tove Janssonin novelleista ovat kirjemuotoisia. Novellitaiteen helmiä ovat muun muassa mustasukkaisuusdraama ”Nukkekaappi”, joka kertoo pienoismallitalon rakentamisesta riitelevästä pariskunnasta, sekä ”Suuri matka”, äidin, tyttären ja tämän naisystävän välisiä jännitteitä kuvaava tarina. Novellissa ”Lokit” loppuun palanut opettaja ja tämän vaimo lomailevat syrjäisellä saarella, jonka linnut valloittavat. Tarinan tapahtumapaikka muistuttaa saarta, jolla Tove Jansson vietti kesiään.

 

Novelleja ja novellikokoelmia

  • ”Bulevardi”, kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017), ”Bulevarden”, Helsingfors-Journalen (1934), kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).
  • ”Klisee”, kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017), ”Kliche”, Helsingfors-Journalen (1935), kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).
  • ”Kaupungin lapsi”, kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017), ”Stadsbarn”, Julen (1935), kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).
  • ”Kirje”, kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017), ”Brevet”, Helsingfors-Journalen (1936), kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).
  • ”Laiturielämää”, kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017), ”Bryggliv”, Svenska Pressen (1937), kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).
  • ”Parta”, kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017), ”Skägget”, Lucifer (1938), kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).
  • ”Quatz’ Arts”, kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017), ”Quatz’ Arts”, Svenska Pressen (1938), kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).
  • ”Ei enää ikinä Caprille!”, kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017), ”Aldrig mera Capri”, Julen (1939), kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).
  • ”Vuokrataan huone…”, kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017), ”Hyra rum”, Svenska Pressen (1939), kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).
  • ”San Zeno Maggiore, 1 tähti”, kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017), ”San Zeno Maggiore, 1 stjärna”, Lucifer (1940), kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).
  • ”Viulu”, kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017), ”Fiolen”, Julen (1940), kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).
  • ”Vår magiska jul”, Vi 1965.
  • Novellikokoelma Kuuntelija (1972), Lyssnerskan (1971).
  • Novellikokoelma Nukkekaappi ja muita kertomuksia (1980), Dockskåpet och andra berättelser (1978).
  • ”Karin, ystäväni”, kokoelmassa Seuraleikki (1991), ”Karin, min vän”, erikoispainos Göteborgin kirjamessuille 1987, kokoelmassa Brev från Klara (1991).
  • Novellikokoelma Kevyt kantamus (1989), Resa med lätt bagage (1987).
  • Novellikokoelma Seuraleikki (1991), Brev från Klara (1991).
  • Kokoomateos Viesti. Valitut novellit 1971–1997 (1999), Meddelande (1998).
  • ”Kerran puistossa”, julkaistu postuumisti teoksessa Toven matkassa. Muistoja Tove Janssonista (2004), “En gång i en park”, kirjoitettu 1997, julkaistu postuumisti teoksessa Resa med Tove. En minnesbok om Tove Jansson (2002).

 

Muumikirjat: romaanit

 

Kuvakirjat

 

Muumitarinoita

  • ”Mumintrollets julafton” ja ”Mumintrollet – rulltrappan”, Nya Pressen sekä Småbarnens julstjärna (1949–1950).
  • Novelli ”Kuusi”, kokoelmassa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1962), ”Granen”, Svenska Dagbladet (1956), kokoelmassa Det osynliga barnet och andra berättelser (1962).
  • Novelli ”Epähemulimainen tarina”, kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017), ”En ohemul historia”, Vintergatan, Ruotsin kirjailijayhdistyksen aikakauskirja (1966), kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).
  • ”Muumitalo, Muumilaakso”, ARK. Arkkitehti nro 4 (1979), kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017), ”En presentation av mumintrollen och deras hus”, kirjoitettu 1979, julkaistu kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).

 

Esseitä ja lehtikirjoituksia

  • Ateneumin lehden toimittaja 1933–1936.
  • *”Sagan inom verkligheten. Den ärliga Elsa Beskow”, Bonniers Litterära Magasin (1959).
  • ”Kavala lastenkirjailija”, kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017),”Den lömska barnboksförfattaren”, Horisont (1961), kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).
  • ”Saari”, kokoelmassa Bulevardi ja muita kirjoituksia (2017), ”Ön”, Turistliv i Finland nr. 2 (1961), kokoelmassa Bulevarden och andra texter (2017).
  • ”Några ord i Ljubljana”, puhe Hans Christian Andersen -palkinnon jakotilaisuudessa, julkaistu Nya Argus -lehdessä (1966).
  • ”Två berättelser från havet”, Bonniersin joulukirja (1984).
  • ”Barnets värld”, Samtiden 3/1984.
  • ”Unelma majakasta / Drömmen om en fyr”, Meriväylä 4/1998.

 

Romaanit

 

Yhteistyössä kirjoitetut teokset

  • Onnelliset. Rakastavaisten oma kirja, Signe Hammarsten Janssonin kanssa (2017), Vi. En romantisk bok för älskande (1965).
  • Outo vieras Muumitalossa, Per Olov Janssonin valokuvin kuvittama (1980), Skurken i Muminhuset (1980).
  • Haru, eräs saari, Tuulikki Pietilän kuvittamana (1996), Anteckningar från en ö (1996).

Ex Libris

Tove Jansson suunnitteli useita exlibriksiä, kirjanomistajan merkkejä, jotka kuvastivat hänen persoonaansa. Vuonna 1947 hän piirsi 6 cm x 9 cm:n kokoisen exlibriksen, jossa on useita hänelle merkityksellisiä kuva-aiheita: muumipeikko, hänen astrologista merkkiään edustava leijona, naisen vartalo, aurinko, meri, kukkia ja antiikin Kreikan kivipylväitä. Merkin keskellä on palava sydän ja sen alla teksti ”Labora et Amare”, hieman virheellisellä latinalla kirjoitettu motto ”tee työtä ja rakasta”. Kuusikymmenluvulla Tove Jansson uudisti exlibriksensä. Uudet merkit olivat yksinkertaisempia – yksi esitti merta, toisessa oli puu ja muita luontoaiheita. Myös Toven äiti Ham teki tyttärelleen exlibriksen; Hamin piirtämä merkki perustui Tove Janssonin nimikirjaimiin.

Tove Jansson ex libris
Tove Jansson ex libris
Tove Jansson ex libris
Ex Libris

Näytelmäkirjallisuus

Ensimmäinen Muumi-näytelmä, Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjaan pohjautuva Mumintrollet och kometen, sai ensi-iltansa Svenska Teaternissa Helsingissä vuonna 1949. Tove Jansson kirjoitti käsikirjoituksen ja suunnitteli sekä puvut että lavastuksen. Hän oli toteuttamassa myös näytelmää Peikot kulisseissa, jonka ensi-ilta oli Lilla Teaternissa vuonna 1958, sekä Muumioopperaa, joka sai ensi-iltansa Suomen Kansallisoopperassa vuonna 1974.

Peikot kulisseissa -näytelmän käsikirjoitus ja puvustus olivat Tove Janssonin, sen ohjasivat Vivica Bandler ja Ralf Långbacka ja musiikin sävelsi Erna Tauro. Rooleissa esiintyivät muun muassa Lasse Pöysti ja Birgitta Ulfsson. Näytelmä oli valtaisa menestys, ja sitä esitettiin useissa teattereissa Pohjoismaissa.

Näytelmäkirjallisuus oli Janssonille merkittävä työsarka erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin hän työskenteli useiden tv- ja radiotuotantojen parissa.


Laulurunoilija

Tove Janssonin tuotannosta vähemmälle huomiolle ovat jääneet hänen kirjoittamansa laulut. Hänen runoistaan tunnetuin on Syyslaulu (1965), jonka Erna Tauro sävelsi laulun muotoon.


Rakkaus ja ystävyys

Graafikko Tuulikki Pietilä oli Tove Janssonin elämänkumppani viiden vuosikymmenen ajan. Yhdessä he rakensivat Muumitalon pienoismallin, viettivät kesiä ulkosaaristossa, ja heidän arkensa inspiroi Tove Janssonin kirjoittamista ja kuvataidetta.

Tove Janssonin taiteeseen vaikuttivat merkittävästi myös suhteet taidemaalari Sam Vanniin (Samuel Besprosvanni), toimittaja ja kansanedustaja Atos Wirtaseen sekä teatteriohjaaja Vivica Bandlerin. Atos Wirtanen ohjasi häntä kirjoittamisen pariin ja Vivica Bandlerista tuli tärkeä yhteistyökumppani teatterimaailmassa. Sam Vanni oli yksi nuoren Tove Janssonin kuvataideopettajista, ja heidän yhteytensä taiteilijakollegoina säilyi läpi elämän.


Perhe ja koti

Innoittajia, esikuvia ja kriitikoita olivat myös Tove Janssonin vanhemmat, hänen ruotsalainen äitinsä, kuvittaja Signe Hammarsten Jansson, ja hänen suomenruotsalainen isänsä, kuvanveistäjä Viktor Jansson. Signe Hammarsten Jansson on tunnettu Suomen Pankille suunnittelemistaan seteleistä sekä niistä noin 200 postimerkistä, jotka hän kuvitti. Viktor Janssonin uraauurtavia graniittiveistoksia voi ihailla monissa puistoissa ympäri Helsinkiä.

Molempien maiden kulttuurit samoin kuin kansainvälinen taidenäkemys näkyivät perheessä. Myös Tove Janssonin pikkuveljistä Lars Janssonista ja Per Olov Janssonista tuli taiteilijoita: Lars Janssonista kirjailija ja kuvittaja ja Per Olov Janssonista kirjailija ja valokuvaaja.

1940-luvulla Tove Jansson alkoi vuokrata omaa ateljeeta. Hänen monivuotinen kotinsa ja ateljeensa sijaitsee tornissa Ullanlinnankatu 1:ssä Helsingissä.

 

Kodit ja ateljeet

  • Janssonin perhe asuu osoitteessa Luotsikatu 4 B, Katajanokan kaupunginosassa Helsingissä 1913–1933.
  • Tove Jansson asuu enonsa luona opiskellessaan Tukholman taideteollisessa oppilaitoksessa 1930–1933.
  • Janssonin perhe muuttaa Lallukan taiteilijakotiin, osoitteeseen Apollonkatu 13, Helsinki, 1933.
  • Tove Jansson vuokraa ensimmäisen oman ateljeensa Vänrikki Stoolin kadulta Helsingistä 1942.
  • Tove Jansson muuttaa Ullanlinnankatu 1:n ateljeehen Helsingissä 1944.
  • Tove Jansson ja Lars Jansson rakentavat Tuuliruusuksi nimeämänsä talon Bredskärin saarelle Pellingin saaristoon 1947.
  • Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä rakentavat mökin Klovharun saarelle Pellingin saaristoon 1964–1965.

Paikkoja ja matkoja

Merellä on keskeinen rooli Tove Janssonin taiteessa, ja Pellingin saaristo Porvoon edustalla oli hänelle tärkeä paikka läpi elämän. Ennen kuin Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä saivat vuokrata Klovharun saaren ja rakentaa talon sinne, vietettiin kesät Janssonien suvun parissa Suur-Pellingin saarella. Myös Signe Hammarsten Janssonin pappisperhe Tukholmassa ja heidän kesäpaikkansa Tukholman saaristossa olivat Tove Janssonille merkityksellisiä.

Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä matkustelivat mielellään aina tilaisuuden tullen, ja 1970-luvun alussa he tekivät yhdistetyn työ- ja huvimatkan maailman ympäri. Matkansa he dokumentoivat kaitafilmille. Matkat vaikuttivat myös nuoren Tove Janssonin kehitykseen taiteilijana. Hän koki Pariisin, vietti kesän Bretagnessa 1930-luvun lopulla ja inspiroitui renessanssitaiteesta Italiassa.


Koulutus

Koulutus

  • Brobergin yhteiskoulu (Läroverket för gossar och flickor, tunnettiin myös nimellä Brobergska samskolan), Helsinki 1921–1930
  • Taideteollinen oppilaitos (Konstfack), Tukholma 1930–1933
  • Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu (Ateneum), Helsinki 1933–1937
  • Vapaa taidekoulu, Helsinki 1937
  • L’Atélier d’Adrien Holy ja L’École des Beaux-Arts, Pariisi 1938
  • Sarjakuvapiirtämisen opintoja Fleet Streetillä Lontoossa 1953

Palkinnot ja kunnianosoitukset

Tove Janssonin ura kesti yhteensä 70 vuotta, ja hänelle myönnettiin lukuisia palkintoja, muun muassa Nils Holgersson -palkinto, Svenska Dagbladetin kirjallisuuspalkinto, Pro Finlandia -mitali, Suomen valtion kirjallisuuspalkinto, Elsa Beskow -plaketti, Suomi-palkinto sekä Ruotsin akatemian Stora priset. Ansioistaan lastenkirjallisuuden parissa hänet palkittiin H. C. Andersen -mitalilla.

Tove Marika Janssonin syntymäpäivä 9. elokuuta on vuodesta 2020 lähtien ollut suositeltu liputuspäivä Suomessa. Liput nousevat tuolloin salkoon Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen kunniaksi. Tove Jansson syntyi 9. elokuuta 1914 ja kuoli 27. kesäkuuta 2001 Helsingissä.

Ansioluettelo

  • Suomen Taideyhdistyksen Dukaattipalkinto nuorelle kuvataiteilijalle, 1938 ja 1953.
  • ”Pohjolan humoristisin piirtäjä” Ruotsissa 1941.
  • Svenska Dagbladet -lehden kirjallisuuspalkinto 1952.
  • Nils Holgersson -palkinto teoksesta Kuinkas sitten kävikään? 1953.
  • Elsa Beskow -palkinto sekä Rudolf Koivu -palkinto teoksesta Taikatalvi 1958.
  • Stockholms-Tidningen -lehden kulttuuripalkinto 1963.
  • Suomen valtion kirjallisuuspalkinto 1963.
  • Anni Swan -palkinto teoksesta Näkymätön lapsi 1964.
  • H. C. Andersen -mitali ansioista lastenkirjallisuudessa 1966.
  • Expressen-lehden Heffaklumpen-palkinto yhdessä Astrid Lindgrenin kanssa 1970.
  • Mårbacka-palkinto sekä Ruotsin akatemian Suomi-palkinto 1972.
  • Albert Gebhard -mitali 1973.
  • Pro Finlandia -mitali 1976.
  • Litteraturfrämjandet-säätiön suuri palkinto 1977.
  • Filosofian kunniatohtorin arvo, Åbo Akademi 1978.
  • Helsingin kulttuuripalkinto 1980.
  • Suomen valtion kirjallisuuspalkinto 1983.
  • Selma Lagerlöf -palkinto 1992.
  • Suomi-palkinto 1993.
  • Ruotsin akatemian suuri palkinto 1994.
  • Professorin arvonimi 1995.

Press kit

Kuvien käyttöehdot

Tove Janssonin lehdistökuvien käyttö on sallittu vain tiedonvälitystä palvelevassa julkaisussa kuvituksena ja toimituksellisessa aineistossa, joka liittyy Tove Janssonin elämään ja työhön. Kuvien yhteydessä on mainittava tekijänoikeus seuraavasti: © Moomin Characters™. Kuvien käyttö muuhun tarkoitukseen, kuten kaupallisissa tuotteissa, on luvanvaraista. Lisätietoja: Moomin Characters Oy Ltd.

LATAA PRESS KIT