• Aikajana
Viime artikkeli
Luet nyt: Elämänsä sommitteleva taiteilija
Seuraava artikkeli

Tove Jansson

  • English
  • Suomi
  • Svenska
Tove Jansson portrait photo atelier Tove Jansson painting black white Ex Libris Tove Jansson kirjoittaja Klovharun Tove Jansson black white movie still
  1. 01
    Elämäkerta Tove Janssonin hehkuvan värikäs elämä
    Tove Janssonin hehkuvan värikäs elämä
  2. 02
    Galleria Tove Janssonin ainutlaatuinen taideaarre
    Tove Janssonin ainutlaatuinen taideaarre
  3. 03
    Tovepedia Faktoja Tove Janssonista
    Faktoja Tove Janssonista
  4. 04
    Kirjat Tove Janssonin kirjallinen tuotanto
    Tove Janssonin kirjallinen tuotanto
  5. 05
    Henkilöt Perhe, ystävät ja rakastetut
    Perhe, ystävät ja rakastetut
  6. 06
    Paikat (Tulossa)
    (Tulossa)
  7. 07
    Uutisia ja arkiston helmiä
    ja arkiston helmiä
Lataa press kit
Tove Jansson black cat atelier photograph

Elämänsä sommitteleva taiteilija

  1. 01Jokainen taulu on omakuva
  2. 02 Paljon ja laveasti
  3. 03 Sisäinen ja ulkoinen talo
01

Jokainen taulu on omakuva


“Jokainen nature morte, jokainen maisema, jokainen taulu on omakuva!!” Tove Jansson kirjoittaa. Taiteilijat kuvaavat aina itseään ja aikaansa – Tove Jansson on vakuuttunut siitä, että vain panemalla itsensä likoon on mahdollista maalata.

Tove Jansson luonnosteli kasvojensa ääriviivat kankaalle hiilellä ja maalasi sitten itsensä öljyvärein omien maalaustensa muodostamaa taustaa vasten. Ensimmäinen näytteille asetettu teos oli piirretty omakuva Strindbergin taidesalongin Humoristien näyttelyssä 1933.

Opiskellessaan kolmekymmentäluvulla Helsingin ja Pariisin taidekouluissa Tove Jansson teki lukuisia omakuvia. Hän omaksui ranskalaisen kolorismin ja impressionismin, ja hän kiinnostui ihmiskasvoista, sekä omistaan että muiden.

Tove Jansson self portrait 1940

Tupakoiva tyttö. Tove Janssonin omakuva, 1940.

Opinnot eivät aina miellyttäneet häntä; hän piti taukoja opinnoista ja vastusti opettajia yhdessä opiskelutovereidensa kanssa. Mutta koko ajan hän sai vaikutteita, ja hän solmi arvokkaita suhteita.

Yksi esikuvista hänen lähipiirissään oli Sam Vanni (Samuel Besprosvanni), joka oli sekä hänen mentorinsa että hänen rakastettunsa. Tove Jansson teki hiilipiirroksen Vannista, joka vuorostaan maalasi hänet.

Yksikään kuva ei ollut toisten kaltainen. Tove Jansson kokeili tekniikoita ja samalla erilaisia rooleja. Uransa ensimmäisten vuosien aikana, neljäkymmentäluvun alussa, hän maalasi itsensä turkislakissa ja turkissa. Häntä innoitti Rembrandtin omakuva, mikä kertoi kuinka paljon hän vaati itseltään. Hän oli taiteilija, joka maalasi taiteen vuoksi.

Maalaus kuvaa itsevarmaa naista vuoropuhelussa taiteen suuren mestarin kanssa, mutta silti hän joskus ajatteli, että hänen ilmeensä näyttää ivalliselta, suorastaan väkinäiseltä. Hän oli tilaisuuttaan itsevarmana odottava maalari, valmis kohtaamaan ammatin haasteet.

Portrait Tove Jansson Sam Vanni 1940

Sam Vannin maalaama muotokuva Tove Janssonista, 1940.

Tove Jansson self portrait 1942

Ilvesboa. Tove Janssonin omakuva vuodelta 1942.

Elämäntilanteet näkyivät kuvissa. Kun Tove Janssonista oli tullut menestynyt muumikirjailija, hän maalasi muotokuvan, jolle hän antoi nimeksi ”Vasta-alkaja”. Maalaus aloitti hänen abstraktin kautensa ja samalla uudistumisen, sillä hän signeerasi teoksen sukunimellään.

Aiemmin signeeraus oli ollut Tove, joka yhdistettiin siihen minkä hän nyt halusi jättää taakseen. Hän antautui nöyränä maalaustaiteen palvelukseen: hän oli taas valmis työskentelemään kuin aloittelija.

Kuusikymmenluku oli kuvataiteen saralla tuotteliasta aikaa, jota seurasi jälleen kerran hiljainen kausi. Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä Tove Jansson maalasi viimeistä kertaa tosissaan, intohimoisesti. Hänellä oli tuolloin yhdessä Tuulikki Pietilän kanssa taiteilijaresidenssi Pariisissa, kuvien kaupungissa.

Siellä Tove Janssonin piti kirjoittaa näytelmäkirjallisuutta, mutta hän oli tv-tuotannon jäljiltä lopen uupunut, ja kun maalaamisen halu syttyi, hän vangitsi itsensä öljyväreillä suorasukaiseen muotokuvaan. Siveltimenvedot ovat leveitä ja riemukkaita, hän näyttäytyy vapautuneena ja itsensä hyvin tuntevana henkilönä.

Tove Jansson self portrait 1975

Tove Janssonin omakuva vuodelta 1975.

Maalaus Seinen rannalla vietetyiltä päiviltä jäi viimeiseksi omakuvaksi, ja se oli esillä myös Tove Janssonin viimeisessä uuden taiteen näyttelyssä vuonna 1975. Ympyrä sulkeutui, sillä myös hänen ensimmäinen näytteille asettamansa teos oli omakuva.

Muotokuva heijastelee Tove Janssonin identiteetin muotoutumista, hänen kykyään muuttua ja tarkastella itseään taiteilijana.

“Jokainen nature morte, jokainen maisema, jokainen taulu on omakuva!!” Tove Jansson kirjoittaa. Taiteilijat kuvaavat aina itseään ja aikaansa – Tove Jansson on vakuuttunut siitä, että vain panemalla itsensä likoon on mahdollista maalata.

Tove Jansson luonnosteli kasvojensa ääriviivat kankaalle hiilellä ja maalasi sitten itsensä öljyvärein omien maalaustensa muodostamaa taustaa vasten. Ensimmäinen näytteille asetettu teos oli piirretty omakuva Strindbergin taidesalongin Humoristien näyttelyssä 1933.

Opiskellessaan kolmekymmentäluvulla Helsingin ja Pariisin taidekouluissa Tove Jansson teki lukuisia omakuvia. Hän omaksui ranskalaisen kolorismin ja impressionismin, ja hän kiinnostui ihmiskasvoista, sekä omistaan että muiden.

Opinnot eivät aina miellyttäneet häntä; hän piti taukoja opinnoista ja vastusti opettajia yhdessä opiskelutovereidensa kanssa. Mutta koko ajan hän sai vaikutteita, ja hän solmi arvokkaita suhteita.

Yksi esikuvista hänen lähipiirissään oli Sam Vanni (Samuel Besprosvanni), joka oli sekä hänen mentorinsa että hänen rakastettunsa. Tove Jansson teki hiilipiirroksen Vannista, joka vuorostaan maalasi hänet. 

Yksikään kuva ei ollut toisten kaltainen. Tove Jansson kokeili tekniikoita ja samalla erilaisia rooleja. Uransa ensimmäisten vuosien aikana, neljäkymmentäluvun alussa, hän maalasi itsensä turkislakissa ja turkissa. Häntä innoitti Rembrandtin omakuva, mikä kertoi kuinka paljon hän vaati itseltään. Hän oli taiteilija, joka maalasi taiteen vuoksi.

Maalaus kuvaa itsevarmaa naista vuoropuhelussa taiteen suuren mestarin kanssa, mutta silti hän joskus ajatteli, että hänen ilmeensä näyttää ivalliselta, suorastaan väkinäiseltä. Hän oli tilaisuuttaan itsevarmana odottava maalari, valmis kohtaamaan ammatin haasteet.

Elämäntilanteet näkyivät kuvissa. Kun Tove Janssonista oli tullut menestynyt muumikirjailija, hän maalasi muotokuvan, jolle hän antoi nimeksi ”Vasta-alkaja”. Maalaus aloitti hänen abstraktin kautensa ja samalla uudistumisen, sillä hän signeerasi teoksen sukunimellään.

Aiemmin signeeraus oli ollut Tove, joka yhdistettiin siihen minkä hän nyt halusi jättää taakseen. Hän antautui nöyränä maalaustaiteen palvelukseen: hän oli taas valmis työskentelemään kuin aloittelija.

Kuusikymmenluku oli kuvataiteen saralla tuotteliasta aikaa, jota seurasi jälleen kerran hiljainen kausi. Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä Tove Jansson maalasi viimeistä kertaa tosissaan, intohimoisesti. Hänellä oli tuolloin yhdessä Tuulikki Pietilän kanssa taiteilijaresidenssi Pariisissa, kuvien kaupungissa.

Siellä Tove Janssonin piti kirjoittaa näytelmäkirjallisuutta, mutta hän oli tv-tuotannon jäljiltä lopen uupunut, ja kun maalaamisen halu syttyi, hän vangitsi itsensä öljyväreillä suorasukaiseen muotokuvaan. Siveltimenvedot ovat leveitä ja riemukkaita, hän näyttäytyy vapautuneena ja itsensä hyvin tuntevana henkilönä.

Maalaus Seinen rannalla vietetyiltä päiviltä jäi viimeiseksi omakuvaksi, ja se oli esillä myös Tove Janssonin viimeisessä uuden taiteen näyttelyssä vuonna 1975. Ympyrä sulkeutui, sillä myös hänen ensimmäinen näytteille asettamansa teos oli omakuva.

Muotokuva heijastelee Tove Janssonin identiteetin muotoutumista, hänen kykyään muuttua ja tarkastella itseään taiteilijana.

Tove Jansson fresco 1949
02

Paljon ja laveasti


”Luominen” on kiusallinen sana, Tove Jansson puhuu aina ”työstä”. Taiteilijaksi tullaan käytännön kautta, toisin sanoen: työskentelemällä jatkuvasti ja tunnollisesti.

Tove Jansson oli suunnattoman tuottelias, milloin hän valmisteli töitä, milloin työsti kirjojensa laitoksia tai kehitti henkilöhahmoja.

Yksi kotijumalista oli renessanssitaiteilija Cennino Cennini, jonka teosta Kirja maalaustaiteesta Tove Jansson luki uudestaan ja uudestaan. Muistikirjoihinsa hän keräsi huomioita ja ajatuksia aina juhliensa ruokalistasta nahan värjäystä ja lasimaalausta koskeviin ohjeisiin. Vaikka hän tukeutui traditioihin ja vastusti häilyviä ismejä, hän kokeili jatkuvasti uusia ilmaisutapoja.

Tove Jansson Marsnatt

Maaliskuun yö. Tove Jansson, päiväys tuntematon.

Tove Janssonin tekemää käyttötaidetta väheksyttiin poikkeuksetta taidepiireissä. Pakkauksia, karamellipapereita ja monumentaalimaalauksia ei pidetty taiteellisesti yhtä arvokkaina kuin veistoksia ja tauluja.

Kun hän maalasi tilaustyönä Kotkaan satumaiseman al secco, oli aiheina peikkoja ja ihmisiä; hän upotti sekaan kiviä ja kimallusta ja silasi maalauksen kullalla. ”Oletan että taiteilijakunta vielä putoaa pyrstölleen”, hän kirjoitti.

Teatterin maailmassa Tove Jansson viihtyi, vaikka hän ei itse halunnut näytellä. Hän seurusteli mieluummin teatterilaisten kuin taiteilijoiden kanssa, ja teatteriesitykset ja teatterin mahdollisuudet kiehtoivat häntä.

Teatteri oli täydellinen sellaiselle, joka halusi puuhailla erilaisten asioiden parissa, ja kun Tove Jansson innostui näytelmästä, hän maalasi kulisseja, suunnitteli asuja ja kirjoitti lauluja. Erään muumiaiheisen laulun viimeinen säkeistö kertoo siitä, miten oikea ruusu kalpenee käsinmaalatun ruusukulissin rinnalla. Siinä teatteri on parempi versio todellisuudesta.

Tove Jansson Hemelun Theatre sketch

Hemulin täti Tove Janssonin piirtämänä.

Viehtymys teatteriin näkyy myös kuvakirjassa Kuinkas sitten kävikään? Kirja Mymmelistä, Muumipeikosta ja pikku Myystä – sen sivut ovat eräällä tavalla kuin näyttämöllepano, joka houkuttelee lukijan kurkistamaan sivuihin leikatuista aukoista.

Kokonaisuuden suunnittelu kesti kauan. John Bauerilta vaikutteita saaneet tummat puunrungot lomittuvat 1800-luvun kuvakirjojen yllätysten estetiikkaan, hehkuvat värit ja leikkaukset puolestaan on lainattu Matisselta.

Graafista ja taatusti runollista – parasta kaikista maailmoista. Kuvakirja sai laajan, positiivisen vastaanoton, ja Tove Janssonille myönnettiin teoksesta arvostettu Nils Holgersson -palkinto.

Tove Jansson Moomin illustration

Video: Kuinkas sitten kävikään – jännittävä tarina ensimmäisen Muumi-kuvakirjan takana. Miten Tove Jansson teki sen?

Viisikymmentäluvulla työtahti oli tavattoman kova ja ilmaisu tavattoman laajaa. Samana vuonna kun Kuinkas sitten kävikään? meni painoon, Tove Jansson työsti satubaletin lavastusta ja pukuja Kansallisteatterille, teki laajoja luonnoksia muumisarjakuvaan, maalasi suuren seinämaalauksen ja osallistui taidenäyttelyyn useilla öljymaalauksilla.

Pysyäkseen tasapainossa hän pyrki tekemään yhden asian kerrallaan. Ja jokainen työn täyttämä hetki oli autuas.

”Luominen” on kiusallinen sana, Tove Jansson puhuu aina ”työstä”. Taiteilijaksi tullaan käytännön kautta, toisin sanoen: työskentelemällä jatkuvasti ja tunnollisesti.

Tove Jansson oli suunnattoman tuottelias, milloin hän valmisteli töitä, milloin työsti kirjojensa laitoksia tai kehitti henkilöhahmoja.

Yksi kotijumalista oli renessanssitaiteilija Cennino Cennini, jonka teosta Kirja maalaustaiteesta Tove Jansson luki uudestaan ja uudestaan. Muistikirjoihinsa hän keräsi huomioita ja ajatuksia aina juhliensa ruokalistasta nahan värjäystä ja lasimaalausta koskeviin ohjeisiin. Vaikka hän tukeutui traditioihin ja vastusti häilyviä ismejä, hän kokeili jatkuvasti uusia ilmaisutapoja.

Tove Janssonin tekemää käyttötaidetta väheksyttiin poikkeuksetta taidepiireissä. Pakkauksia, karamellipapereita ja monumentaalimaalauksia ei pidetty taiteellisesti yhtä arvokkaina kuin veistoksia ja tauluja.

Kun hän maalasi tilaustyönä Kotkaan satumaiseman al secco, oli aiheina peikkoja ja ihmisiä; hän upotti sekaan kiviä ja kimallusta ja silasi maalauksen kullalla. ”Oletan että taiteilijakunta vielä putoaa pyrstölleen”, hän kirjoitti.

Teatterin maailmassa Tove Jansson viihtyi, vaikka hän ei itse halunnut näytellä. Hän seurusteli mieluummin teatterilaisten kuin taiteilijoiden kanssa, ja teatteriesitykset ja teatterin mahdollisuudet kiehtoivat häntä.

Teatteri oli täydellinen sellaiselle, joka halusi puuhailla erilaisten asioiden parissa, ja kun Tove Jansson innostui näytelmästä, hän maalasi kulisseja, suunnitteli asuja ja kirjoitti lauluja. Erään muumiaiheisen laulun viimeinen säkeistö kertoo siitä, miten oikea ruusu kalpenee käsinmaalatun ruusukulissin rinnalla. Siinä teatteri on parempi versio todellisuudesta.

Viehtymys teatteriin näkyy myös kuvakirjassa Kuinkas sitten kävikään? Kirja Mymmelistä, Muumipeikosta ja pikku Myystä – sen sivut ovat eräällä tavalla kuin näyttämöllepano, joka houkuttelee lukijan kurkistamaan sivuihin leikatuista aukoista.

Kokonaisuuden suunnittelu kesti kauan. John Bauerilta vaikutteita saaneet tummat puunrungot lomittuvat 1800-luvun kuvakirjojen yllätysten estetiikkaan, hehkuvat värit ja leikkaukset puolestaan on lainattu Matisselta.

Graafista ja taatusti runollista – parasta kaikista maailmoista. Kuvakirja sai laajan, positiivisen vastaanoton, ja Tove Janssonille myönnettiin teoksesta arvostettu Nils Holgersson -palkinto.

Viisikymmentäluvulla työtahti oli tavattoman kova ja ilmaisu tavattoman laajaa. Samana vuonna kun Kuinkas sitten kävikään? meni painoon, Tove Jansson työsti satubaletin lavastusta ja pukuja Kansallisteatterille, teki laajoja luonnoksia muumisarjakuvaan, maalasi suuren seinämaalauksen ja osallistui taidenäyttelyyn useilla öljymaalauksilla.

Pysyäkseen tasapainossa hän pyrki tekemään yhden asian kerrallaan. Ja jokainen työn täyttämä hetki oli autuas.

Tove Jansson Lars Jansson black white photo (1947)
03

Sisäinen ja ulkoinen talo


Tove Janssonia viehättää käytännön tekemisen vauhdikkuus; sahaamisen, naulaamisen, kaivamisen: ”Ehkä siksi että – toisin kuin maalatessa – suunnitelmat aina toteutuvat, lopputulos on kouriintuntuvampi ja nopeammin saavutettavissa.”

Tarvitessaan pakoa todellisuudesta Tove Jansson työskenteli mielellään jonkin käytännön asian parissa. Rautaisen pienoismalliveneen pikkutarkka entisöiminen tai saaristossa sijaitsevan talon purkaminen ja rakentaminen tarjosivat hengähdystauon sodasta. Pienoismallia, pientä majakka-alusta, hän kuvaili rakkaudella pikkuruisinta hammasratasta, luukkua ja vihellyspilliä myöten.

Rakkaushuolten ja epäilysten painaessa hän matkasi Pellingiin veljensä Lars Janssonin kanssa ja rakensi Tuuliruusuksi kutsumansa talon Bredskäriin:

Tove Jansson island cutting tree

Tove Jansson pilkkomassa puita Pellingissä, todennäköisesti 1940-luvun lopussa.

”Silloin rakennan hullun lailla väsyäkseni ja päästäkseni unista, ajatuksista. Rakennan kahta taloa; näkyvää ja näkymätöntä joka on tehty rauhasta ja välinpitämättömyydestä.”
Kirjeitä Tove Janssonilta

Pedanttinen järjestely ja pesänrakennus kertoi ehkä myös sisäisestä taistelusta.

Tarve kontrolloida ja valvoa kokonaisuutta voi joskus tuntua raskaalta. Novellissa ”Orava” minäkertoja aakkostaa kirjahyllynsä sisällön ja saa sitten päähänsä järjestää kirjat sen mukaan, mistä hän pitää eniten. Tehtävä epäonnistuu, sillä kertoja ei tiedä mistä kirjoista hän pitää. Mikä tappio!

Tove Jansson Pellinge Alf Lidman

Tove Jansson Pellingissä Alf Lidmanin kuvaamana.

Talonrakennus ja unelmat saarista toistuivat. Milloin Tove Jansson unelmoi perustavansa taiteilijayhteisön Marokkoon Atos Wirtasen kanssa, milloin muuttavansa veljensä kanssa Etelämeren saarelle.


”…Rakennan kahta taloa; näkyvää ja näkymätöntä joka on tehty rauhasta ja välinpitämättömyydestä…”


Eräs pitkäaikainen haave oli oma saari, jolla olisi majakka. Teoksessa Muumipappa ja meri muumiperhe muuttaa kallioiselle majakkasaarelle, ja näin Tove Jansson liitti myös unelmiensa saaren kertomuksiinsa. Asiat onnistuivat parhaiten, kun unelmat ja teot kulkivat käsi kädessä.

Tove Janssonia viehättää käytännön tekemisen vauhdikkuus; sahaamisen, naulaamisen, kaivamisen: ”Ehkä siksi että – toisin kuin maalatessa – suunnitelmat aina toteutuvat, lopputulos on kouriintuntuvampi ja nopeammin saavutettavissa.”

Tarvitessaan pakoa todellisuudesta Tove Jansson työskenteli mielellään jonkin käytännön asian parissa. Rautaisen pienoismalliveneen pikkutarkka entisöiminen tai saaristossa sijaitsevan talon purkaminen ja rakentaminen tarjosivat hengähdystauon sodasta. Pienoismallia, pientä majakka-alusta, hän kuvaili rakkaudella pikkuruisinta hammasratasta, luukkua ja vihellyspilliä myöten.

Rakkaushuolten ja epäilysten painaessa hän matkasi Pellingiin veljensä Lars Janssonin kanssa ja rakensi Tuuliruusuksi kutsumansa talon Bredskäriin:

”Silloin rakennan hullun lailla väsyäkseni ja päästäkseni unista, ajatuksista. Rakennan kahta taloa; näkyvää ja näkymätöntä joka on tehty rauhasta ja välinpitämättömyydestä.”
Kirjeitä Tove Janssonilta

Pedanttinen järjestely ja pesänrakennus kertoi ehkä myös sisäisestä taistelusta.

Tarve kontrolloida ja valvoa kokonaisuutta voi joskus tuntua raskaalta. Novellissa ”Orava” minäkertoja aakkostaa kirjahyllynsä sisällön ja saa sitten päähänsä järjestää kirjat sen mukaan, mistä hän pitää eniten. Tehtävä epäonnistuu, sillä kertoja ei tiedä mistä kirjoista hän pitää. Mikä tappio!

Talonrakennus ja unelmat saarista toistuivat. Milloin Tove Jansson unelmoi perustavansa taiteilijayhteisön Marokkoon Atos Wirtasen kanssa, milloin muuttavansa veljensä kanssa Etelämeren saarelle.


”…Rakennan kahta taloa; näkyvää ja näkymätöntä joka on tehty rauhasta ja välinpitämättömyydestä…”


Eräs pitkäaikainen haave oli oma saari, jolla olisi majakka. Teoksessa Muumipappa ja meri muumiperhe muuttaa kallioiselle majakkasaarelle, ja näin Tove Jansson liitti myös unelmiensa saaren kertomuksiinsa. Asiat onnistuivat parhaiten, kun unelmat ja teot kulkivat käsi kädessä.

Lähteet & oikeudet

Teksti

Hanna Ylöstalo

Suomenkielinen käännös

Jenni Hurri

Lähteet

Jansson, Tove. Kuinkas sitten kävikään? Kirja Mymmelistä, Muumipeikosta ja pikku Myystä (1952, alkuperäinen teos Hur gick det sen? Boken om Mymlan, Mumintrollet och Lilla My 1952). Suomentanut Hannes Korpi-Anttila. Helsinki: WSOY.
(Paljon ja laveasti)

Jansson, Tove. Muumipappa ja meri (1965, alkuperäinen teos Pappan och havet 1965). Suomentanut Laila Järvinen. Helsinki: WSOY.

Jansson, Tove. Kuuntelija (1972, alkuperäinen teos Lyssnerskan 1971). Suomentanut Kristiina Kivivuori. Helsinki: WSOY.
(Sisäinen ja ulkoinen talo: ”Orava”.)

Karjalainen, Tuula. Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta (2013). Helsinki: Tammi.
(Luku 2, ”Nuoruus ja sota”. Jokainen taulu on omakuva: ”Pariisin taiteilijatalossa”, s. 251–252.)

Karjalainen, Tuula. ”Tove Jansson och passionen till måleriet”. Teoksessa Historiska och litteraturhistoriska studier 89 (2014), toim. Jennica Thylin-Klaus & Julia Tidigs. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet.

Westin, Boel. Tove Jansson. Sanat, kuvat, elämä (2008). Suomentanut Jaana Nikula. Helsinki: Schildts.
(Jokainen taulu on omakuva: ”Omakuvat”, s. 22–24; ”Omakuvia ja yksityisnäyttely”, s. 127–128. Paljon ja laveasti: ”Cennini”, s. 18–21; luku 10, ”Villi 50-luku”. Kirje Eva Konikoffille 19.2.1949 luvusta 9, ”Peikkoja ja ihmisiä”.)

Westin, Boel & Helen Svensson (toim.). Kirjeitä Tove Janssonilta (2014). Suomentaneet Jaana Nikula & Tuula Kojo. Helsinki: Schildts & Söderströms.
(Jokainen taulu on omakuva: kirje Eva Konikoffille 4.11.1945. Sisäinen ja ulkoinen talo: kirje Eva Konikoffille pienoismalliveneestä 29.4.1942, työskentelystä 17.6.1942 ja talosta 10.8.1947.)

Åfeldt, Gunvor. ”’Skapa’ är ett genant ord säger aktuella Tove Jansson”, päiväämätön lehtileike Tove Janssonin ateljeen arkistosta.
(Paljon ja laveasti)

Kuvaoikeudet

01 © Beata Bergström

02–06 © Tove Jansson

07–09 © Moomin Characters ™

10 © Per Olov Jansson

11 Moomin Charactersin arkisto

12 © Alf Lidman


MUUT ARTIKKELIT

image-1919

Elämää ateljeessa

Tove Jansson kirjoittaja

Herkkävaistoinen kirjailija

Tove Jansson muumit maailmanvalloitus

Muumit valloittavat maailman

Tove Jansson pieni nyytiäinen

Olipa kerran pieni nyytiäinen

Tove Jansson työ rakkaus työniloa kansikuva

Työn iloa

Yksinaisten ja vapaiden saari

Yksinäisten ja vapaiden saari

image-2499

PRIVACY POLICY / COOKIE POLICY / COOKIE SETTINGS / SITE CREDITS

SUBSCRIBE TO THE NEWSLETTER
INSTAGRAM

© MOOMIN CHARACTERS ™
© TOVE JANSSON

Our website uses cookies and tracking scripts to improve your experience and analyze the traffic.
Find out more from our Privacy Policy & Cookie Policy.